Kuka maksaa viulut?

Kaija Tervonmaan kirjassa 'Päin mäntyä' vuodelta 2002, on Suomen kielen ihanan hassuja ja kummallisia sanontoja, idiomeja - pilvin pimein.

Kuka meistä osaa sanoa kuka 'eno putosi veneestä, vaikka miettisimme
sitä päämme puhki. Ja sitäkään en ymmärrä, kun katson tätä rajua maahanmuuttoa, että  kuka maksaa viulut? Tietysti sitä miettivät poliitikkommekin.
Sen verran olen Raamattua lukiessani päässyt asiasta jyvälle, että Jumalan suunnitelma jokaisen ihmisen kohdalla on se, että hän käyttäisi saamiaan lahjoja ja varoja toisten parhaaksi. Eikä tämä lähimmäisen auttaminen ja palveleminen ole tarkoitettu vain niille, joilla on kaikkea paljon - vaan jok' ikiselle. Mutta ilman sarvia ja hampaita saatan kokemukseeni nojaten todeta, että eniten näyttävät muiden puutteen ja köyhyyden huomaavan ne, jolla kaikkea on kaikkein vähiten. Se on kummallinen paradoksi.

Uskallan tämän kaiken sanoa, sillä meillä suomalaisilla on sananlasku, jossa neuvotaan, ettei ei ole viisasta panna kynttilää vakan alle. Toivon ja rukoilen, että poliitikkomme osaavat tässä oudossa kansainvaelluksessa erottaa jyvät akanoista.