perjantai 11. maaliskuuta 2016

Hiven suomalaisuutta

Minun nuoruuteni tuhannen markan setelissä oli kuva Suomenlinnan kuninkaanportista.
Linnakkeen oli perustanut 1700-luvulla
ruotsalainen  kreivi (huom!)
ja sotamarsalkka Augustin Ehrensvärd. Hän on myös toimeksiantanut sen, että tähän porttiin piti kaiverrettaman teksti - ohje, joka oli opittu maassamme kantapään kautta jo monen sukupolven aikana. " Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraaseen apuun."  
   
 1800-luvun alkupuolella veisasi samaa virttä eräs papinpoika pohjanmmaalta, Adolf Ivar Arvidsson - poliitikko, kirjailija, runoilija, hisitorioitsija ja sanomalehtimies. Hän sanoi saman asian näin:
" Ruotsalaisia emme (enää) ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia."

 Mutta mikä vaivaa nyt meitä suomalaisia, kun Ruotsin  X-valtiovaranministeri Anders Borgin piti jälleen käydä neuvomassa meitä taloudenpidossa?. (Vert. Ehrensvärd).
Toivon kuitenkin, ettei tänäkään päivänä olisi mikään synti, eikä varsinkaan häpeä, olla suomalainen, vaikka maamme köyhtyy ja saa taloudenpidostaan Euroopasta asti pyyhkeitä - ja vaikka maapallomme kutistuu ja vaikka kaikki haluavat olla niin kansainvälisiä, niin kansainvälisiä. 

Tositarinaa kansaivälistymisestä.
Eräs tuttavamme (isä) vei kaksi nuorta aikuista tytärtään lomailemaan kanssaan  kahdeski viikoksi Kauko-Itään, saadakseen edes nyt eläkkeellä olla hetken yhdessä heidän kanssaan.- isän työura kun oli ollut jatkuvia liikematkoja.
Kun kysyin matkan jälkeen oliko heillä ollut mukavaa, sain vastaukseksi seuraavan pettyneen kommentin:
" Minä istuin kaiken aikaa hotellialueella ja tytöt viettivät koko lomansa shoppaillen."
Tätäköhän se on - se kansainvälistyminen?

  







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti