Mitä pääsiäisen jälkeen?

Tyttäreni facebook-päivityksessä oli palmusunnuntain tienoilla - jolloin meidän olisi kuulunut laulaa hoosiannaa, eikös vain?- viereinen kuva. En tiedä mistä kuva on kotoisin, mutta se saattaa kyllä olla hänen oma vasen kätensä. Kuvaa katsellessani, juuri silloin  pääsiäisviikon alla, pysähdyin  ihmettelemään kuvassa olevan sydämen alla olevaa mustaa aluetta. Mikä se oikein oli?
Oikeastihan se tietysti oli varjo, mutta minäpä näin sen naulan jälkenä ja ajattelin ihmeissäni, että tässäpä kuvassa on koko pääsiäisemme sanoma. Juuri tästähän pääsiäisessä on kyse. Sen kertoo meille mm. Raamatun ehkä kuuluisin jae, Joh 3:16, nk. pienoisevankeliumi.
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Jumalan poika teki sen mikä Hänen kuului tehdä - ja meille jäi tehtäväksi tuo, millä tämän käden musta varjo on peitetty. Meidät on lähetetty tänne maailmaan - rakastamaan.

Olen tämän hiljaisen viikon aikana myös ihmetellyt erästä asiaa, jota en koskaan ennen ole edes huomannut.. Miksi Jeesus huusi ristiltä... "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?"
Miksi Jeesus - vaikeimmalla hetkellään - huutaa avukseen Jumalaa, eikä Isäänsä, jolla nimellä hän aina muulloin Häntä nimitti? Eikö ristille ripustettu 'Poika' tässä tilassaan - siis sidottuna maailman syntiin - ole ollut oikeutettu puhumaan 'Isälle' ja vasta kuolinhetkellä saamme kuulla jälleen sanat:" ISÄ, Sinun käsiisi minä annan henkeni." Siinä ovat jälleen nuo kaksi - Isä ja Poika.
Kuollessaan syntiemme tähden Hän samalla lunasti myös meille kaikille omilleen luvan kutsua suurta Jumalaamme nimellä ABBA = Isä, tai ehkäpä melkein 'Isukki'.