Äiti ja äidin neuvot?

Ystävättäreni kävi juuri kertomassa surkean tarinan oman vanhimman poikansa avioliiton hajoamisesta. Syynä siihen, että kaksi lasta jäi Suomessa jälleen isättömiksi - oli hänen poikansa vanha 'synti' - josta hän oli avioliiton hehkeimmäksi ajaksi päässyt vapaaksi. Tästä riippuvuudesta ei hänen vaimonsa ollut ollut tietoinen avioliiton solmimisen aikoihin ja se pysyikin kaikilta (paitsi äidiltä) salassa.
Mutta kun arki hyppäsi elämään - niin kuin se kaikille tuppaa hyppäämään ja on aivan normaalia (= lapset on laitettu, koti hankittu ja koiranpentukin kuuluu usein kuvioon) - ei elämä enää antanutkaan jännitystä ja sisältöä riittämiin, jolloin vanha himo vei mennessään ... ja samalla meni koko perhe vaimoineen, koteineen ja koirineen. Äidin pelko oli siis ollut realistinen. Helmasynnit ovat vaarallisia ja voimallisia.
Kun kuuntelin äidin kauhua ja surua - niin poikansa kuin lastenlastenkin osalta - alkoi mielessäni soida iankaikkisen vanha lastenlaulu. Se on vuodelta 1956 ja sen on sanoittanut, säveltänyt ja esittänyt Georg Malmsten.

Kisu, Sisu, Visu, Misu - neljä kissanpoikaa - pyöriskeli, leikitteli kotipihallaan.
Äiti-mirri istuskellen katsoi leikkiänsä. Kasvojansa pestessään hän neuvoi lapsiaan; Lapsikullat leikkikää, mut' älkää menkö jäälle; kevät- sekä syksyjää niin petollinen on.

Äitimirri työhön lähti, pienet karvapörrit leikkimään he jäivät, koko joukko vallaton....

Vaan äidin neuvot viisaat ne kohta unhoon jäi
ja järven rantaan juoksivat he kaikki peräkkäin.
Hah hah hah hah miu mau --- hah hah hah hah miu mau...

NO - jää tietysti petti ja mirrit räpiköivät turkit märkinä hyisessä avannossa ja kiljuivat.....
auttakaa oi miu mau, auttakaa oi miu mau - mirrit vaikeroi. Miks' äidin neuvoja, me emme totelleet on kuolo tästä seuraus,  ja äidin kyyneleet.

Lopulta pentujen avuksi tuli Halli- koira, joka kiskoi penturääpäleet ylös jäälle.Tarina ei kuitenkaan kerro muistivatko he siitä eteenpäin - koko lopun ikäänsä - äitinsä viisaat neuvot.

Mistäpä löytyisi kaikkiin Suomen nuoriin perheisiin joku hallikoira, joka kiskaisisi aikamme uupuneet vanhemmat jälleen arjen tukevalle kamaralle. Arki kun on sitä, mitä sanotaan elämäksi - eivätkä jatkuvat elämyksestä toiseen loikkimiset.