Kohtaamisia

Olin jonkin aikaa sitten 40-v synttäreillä, johon kutsu oli esitetty Fb:ssa. Olipa ryhmää varten perustettu oma ryhmäkin, jonka kautta saattoi ilmoittautua. Olin vähän huolissani, kuuluimmeko mieheni kanssa ollenkaan kutsuttujen kohderyhmään, kun kaikki oli niin modernia.
Päivänsankari veti kuitenkin kaikki mukaan niin, ettei kukaan jäänyt juhlissa ulkopuoliseksi.
Kun seisoimme sankarin ympärillä avarassa salissa, hän alkoi käydä läpi elämäänsä aivan lapsuuden ajoista lähtien. Hän esitteli paikalla olevat perheenjäsenensä ja kertoi heihin liittyvät ensimmäiset muistonsa. Samalla tavalla tutustuimme sankarin ala- ja yläkouluaikaisiin kavereihin. Paikalla oli ystäviä lukiovuosilta ja opiskeluajoilta. Oli kämppä- ja orkesterikavereita sekä naapurit avioliiton ensimmäisiltä vuosilta sekä monia muita eri elämänvaiheisiin liittyneitä henkilöitä.
Kun siinä kuuntelimme sankarin suorittamaa esittelyä, me vieraat aloimme katsella toisiamme tuttavallisesti, suopein ja ystävällisin silmin. Alkoi tuntua, etteihän tässä nyt niin vieraita ollakaan. Illan kuluessa oli helppo istuutua eri kahvi- ja ruokapöytiin ja muutenkin pysähtyä juttelemaan. Tuntui, että itsekin oli tullut nähdyksi omana itsenään, sellaisena kuin on.

Johannes 1: 43-50 kerrotaan eräästä kohtaamisesta, kun Jeesus kutsuu itselleen opetuslapsia. Beetsaidan kaupungista kotoisin oleva Filippos oli lähtenyt jo seuraamaan Jeesusta. Hän oli siitä innoissaan ja kertoi Natanaelille näin: - Me olemme läytäneet hänet, josta Mooses laissa ja profeetat kirjoissaan ovat kirjoittaneet: Jeesuksen Joosefin pojan Nasaretista.
Mutta Natanael kysyi häneltä: - Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?
Siihen Filippos vastasi: - Tule katsomaan!
Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: - Tässä on oikea israelilainen, jossa ei ole vilppiä.
Natanael kysyi: - Mistä sinä minut tunnet?
Siihen Jeesus vastasi: - Ennen kuin Filippos kutsui sinua, minä näin sinut viikunapuun alla.
Silloin Natanael tunnusti: Rabbi, sinä olet Jumalan poika, sinä olet Israelin kuningas.

Tässä  kohtaamisessa on mukana monenlaisia tunteita: innostusta, epäilyä, hämmästystä, kunnioitusta. Merkittävää kertomuksessa on se, että ihmiset ovat suoria ja mutkattomia. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, eikä verhouduta muodollisuuksien taakse. Käytössä ei ole small talkia! Jeesus näkee heti Natanaelin vilpittömän sydämen, ja Natanael pian tajuaa puhuvansa ainutlaatuisen henkilön kanssa. Hän jopa tunnistaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi.
Todella vavahduttava tapaaminen!

Onko sinun elämässäsi ollut jokin merkittävä kohtaaminen, jossa on heti tuntenut saaneensa jotain, suorastaan rikastuneensa muutamista sanotuista sanoista? Sellaiset jäävät mieleen.
Eiköhän yritetä tänään, että jokin kohtaaminen voisi olla jotain muuta kuin pelkkää ohipuhumista ja "hyvää päivää - kirvesvartta".