sunnuntai 6. marraskuuta 2016

"Luostarielämää ja nunnien aamuhartaus"

Kuvassa Eurajoen eskarilaisten sydämiä v. 2015-16. Työt löytyvät paikkakunnan kirjaston seinältä.

Talossamme vilisi syysloman aikana neljä lastenlasta. Vanhin heistä, 12-vuotias Karoliina, oli valmistautunut pitämään serkkupojille ja pikkusisarelleen (7-, 5-, ja 5-vuotiaat) partioleiriä. Hän saapui meille 84-sivuinen suunnitelma repussaan, sen lisäksi olivat itsepiirretyt värityskuvat.
Niin leiri alkoi, emmekä me aikuiset voineet muuta kuin seurata sivusta ja ihmetellä lasten touhuja. Eräskin päivä alkoi luostarielämään tutustumisella ja nunnien aamuhartaudella (joka ei ehkä ihan tainnut olla kuulijakunnan ikärakenteelle ja sukupuolijakautumalle osuva :) Iltaisin oli iltahartaus, jossa näyteltiin mm. laupiasta samarialaista. Pienet tutustuivat nuoren johtajansa opastuksella roomalaisiin numeroihin ja ensiaputaitoihin - jopa koirakin asetettiin makaamaan kylkiasentoon.
Me, mummi ja ukki, osasimme arvostaa erityisesti päivää, joka oli nimetty sanalla "arjen taitoja", sillä silloin pikkuväki valmisti koko aterian: pastaa, italialaista tomaattikastiketta (buenissimo!) sekä omenapiirakkaa.
Leiriviikko päättyi kokkitaitokisoihin, jossa lapset kekseliäästi käyttivät ruokakaapeista löytyneitä ruoka-aineita. Parasta toki  mummista oli se, että keittiö oli siivottu kaiken tämän touhuamisen jälkeen.

Taas kerran olen pysähtynyt ihmettelemään ihmisten erilaisuutta ja niitä lahjoja, joita jokainen on saanut syntymälahjakseen. Aina ei tule ajatelleeksi, kuinka monenlaisia nämä lahjat voivatkaan olla. Ihastelemme helposti lapsia, jotka kunnostautuvat esim. taiteiden tai liikunnan alueilla. Itsekin katselin menneellä viikolla kokonaisen päivän 11-vuotiasta Alma Deutscheria soittamassa viulua ja pianoa Israelin Filharmonisen orkesterin solistina sekä kuuntelin hänen säveltämänsä täysmittaisen oopperan Wienistä. Tästä iloisesta ihmelapsesta tulee melkein Mozart mieleen!
Vuoden takaisessa linkissä pieni Alma soittaa säveltämäänsä musiikkia viululla.

https://www.youtube.com/watch?v=zad7fkhGzzs

Tärkeää on kuitenkin huomata myös nämä tavalliset lapset, esim. arjen organisaattorit (kuten meidän Karoliina), ja nähdä kaikki lapset ainutlaatuisina, rakastettavina olentoina.

Tänään haluan kiittää jokaisesta taivaaallisen Isämme luomasta pikkuihmisestä! Kiitos, kiitos!
Pyydetään lapsille hyvää ja turvallista elämää Suojelusenkeli- laulun ajatuksin, joka on nyt virsi 971.


On pimeä korpi ja kivinen tie,
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Jo lapsikin helposti langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois. 

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie,
vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps, ethän milloinkaan ottaa sä vois,
sun kättäsi enkelin kädestä pois.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti