Säilytän jokaiselta joululta muutaman saamani joulukortin ja kirjoitan pinon päälle vuosiluvun, milloin olen ne saanut. Selasin tänään viimevuotisia korttejani ja huomasin säilöneeni niiden joukkoon myös joulun hupaisimman kortin. Alkuperäinen piirros on mainion Mauri Kunnaksemme, ja meininki tässä kortissa on sekin tyypillistä Mauria.
Tänään on neljäs ja viimeinen adventti- eli odotuksen sunnuntai. Miten on - näyttääkö teillä tältä?
Katsellessani korttia seisahduin minäkin noiden kahden päätään raapivan tontun ja lettipäämuorin kaveriksi - ihmettelemään, mutta en ole ihan varma katsoimmeko kettua kaapin päällä - vaiko kelloa, joka kertoi, että aika käy vähiin ja kaikki on vielä kesken.
Tapasin tänään eläkkeellä olevan kollegani tuolla kylämme keskustassa. Yhteinen oli aatoksemme. Miten sitä on aikanaan kaiken ehtinyt tehdä; kuusijuhlaohjelmat ja rekvisiitan, todistukset, siivoukset, joulukortit ja normaalit päivärutiinit, jotka eivät katoa minnekään vaikka olisi seitsemän joulua päällekkäin? Miksi on yhä kiire, vaikka ollaan eläkkeellä ja lapsetkin asuvat jo omissa huusholleissaan? Kai se sitten on niin, että tyhjiö tuppaa täyttymään. Jos on aikaa, se täytyy heti täyttää jollakin, ettei tunne itseään laiskaksi.
Mutta tuleeko oikea joulu aina vasta sitten, kun kaikki ovat hääränneet itsensä henkihieveriin ja kaikki ovat vihaisia? Me viemme mattoja ulos tampattavaksi, kun sen sijaan pitäisi tampata omasta sisimmästä kaikki sinne kertyneet ärtymykset ja katkeruudet.
Suomalaisten yksi rakkaimmista joululauluista on "Nyt sydämeeni joulun teen, ja mieleen hiljaiseen, taas joulun lapsi saapuu uudelleen..." Mieleen hiljaiseen? Joulun lapsi kaipaa siis sydämen hiljaisuutta. Ja me sen kuin buunaamme ja juoksemme tukka märkänä tavarataloissa. Voi meitä...
Magdaleena kertoi käyneensä ihanissa joulukonserteissa. Minä taas jouduin oman kylämme musiikkiopiston joulukonsertissa 'puhutteluun'. Jouduin vakavasti miettimään, että mitä minä voisin antaa joulun syntymäpäiväsankarille? Päädyin kyllä tuohon samaan, mistä suomalaisten rakkaimmassa joululaulussa on puhe - sydämestä, mutta sisimmässäni ei kuitenkaan - Jeesukselle käärityssä lahjapaketissa soinut tuo laulu, vaan virren 7 muutama jae. Ne tässä teille ja Hänelle, jonka syntymän juhlaa sekin joukko viettää, joka ei sitä halua tietää tai myöntää.
" Nöyryyttä, hiljaisuutta - Jumala rakastaa....
Voi jospa minäkin, huoneesi olla voisin, niin kiitokseni toisin - sinulle, armoisin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti