Myötätuulta - 2017!

Kuva: Kirkkolaiva 1600-luvulta.

Kuvani - Uudenkaupungin wanhan kirkon katossa riippuvan kirkkolaivan esikuvan mukaan - on maalannut merimaalari Olavi Juutilainen. Siinä vanha, kaunis laiva on jätetty Uudenkaupungin lahdelle talven ajaksi - kevättä odottelemaan.

Kirkkolaivaperinne ulottuu Suomessa 1500-luvulle asti ja niitä tiedetään maassamme olevan yli kaksisataa.

Arvaamme varmaan syyt, miksi näitä arvokkaita ja taidokkaita esineitä kirkoille aikanaan lahjoitettiin. Useinhan nousi juuri kirkossa se syvin rukous merillä seilaavien rakkaitten puolesta. Samoin kohosi sieltä myös kiitos, kun  laiva oli onnellisesti päässyt takaisin kotisatamaansa. Usein niitä lahjoitettiin kirkolle myös merihädässä annettujen lupausten täyttämiseksi tai ne ovat muistoja merelle hukkuneille. Syitä oli siis monia --- ja kaikki syvällisiä.

Kirkkolaivaa voidaan pitää myös seurakunnan symbolina.
Vanhassa kirkkorukouksessa vuodelta 1929 Uudenkaupungin kirkkoherra Simelius toteaa tämän kauniisti. Olkoot hänen sanansa esirukouksena myös meille, oman uuden vuotemme ja pian jo sata vuotiaan Suomemme puolesta:

" Kiitos olkoon Herralle,                         
matkoillamme auttaa.
Vaaroista myös varjelee
pyhäin enkeleinsä kautta.
Saattaa hyvin satamahan,
korjaa kauniist' kotimaahan." 

Viereinen kuva?
Vertaa Magdaleenan blogi 15.12. otsikolla
"Martan ja musiikin joulua"     .
Minun laivani nimi on Sabra ja hänen Shalom.
Siispä - meille ja muille: Myötätuulta!