Hoh-hoijaa, vuodenvaihteen juhlakausi alkaa olla kohta lopuillaan! Rakkaiden joulunviettäjien autojen perävalot ovat häipyneet jo kauan sitten. Kuusi on jo ehtinyt ravistella neulasiaan villamaton kätköihin. Amarylliksenkin kukinta on kääntynyt loppusuoralle. Viimeiset jouluruokien rippeet on kaaputeltu laatikoiden reunoilta, ja lahjojen värikkäät käärepaperit ovat joutuneet tiensä päähän - roskiin.
Pidän tavallisesta arjesta kovasti. Olen suorastaan innoissani, kun pääsen taas aloittamaan "normaalin" elämän. Siskoni, joka asui meillä vähän aikaa, nauroi minulle, kun aina iltaisin huokasin tapani mukaan: - Ihanaa, kun pian tulee aamu, ja pääsen keittämään aamukahvia ja sen jälkeen taas päivän puuhiin!
Mitkä minun mielestäni niitä mukavia puuhia sitten ovat? Kuten kuvasta näkyy, niin vaikkapa aamulenkki metsässä koiran kanssa. Tämä blogin kirjoittaminen on tietysti innostavaa sekä kuvaaminen. Juuri tällä hetkellä olen kiinnostunut rakentelemaan hengellistä instagram-tiliä - ja tekemään kirjasia enkelikuvistani.
Kirjoittaminen, kuvat, lukeminen ja heprean opiskelu ovat sellaista ihan omaa aikaa.
Toki yhteyden pitäminen lähellä ja kaukana asuviin rakkaisiin ja ystäviin ajaa kaikista mielipuuhista ohi. Silloin kun minussa asuvaa mummia, siskoa tai ystävää tarvitaan, niin kaikki muu näpertely saa jäädä sikseen.
Vuoden alussa kannattaa vähän pysähtyä miettimään näitä oman elämänsä "latuja".
Menenkö vain suoraan omaa latuani eteenpäin, enkä huomaa, mitä muuta olisi tarjolla. Ehkä Isämme onkin suunnitellut minulle jotain uutta - jonkin sellaisen tehtävän, minkä hän on tarkoittanut minulle. Johon hän tarvitsee juuri minunlaistani tyyppiä!
Ollaan avoimella mielellä, kysellään, mikä on paikkamme Jumalan suunnitelmissa alkavana vuonna. Ollaan varovaisia, ettemme sanoisi EI, kun Isämme tahtoisi meidän sanovan KYLLÄ.
Virressä 525 on ihan mahtavat Markku Kilpiön ja Anna-Maija Raittilan sanat, jotka puhuvat elämästä Jumalan maailmassa. Kannattaa lukea se kokonaan virsikirjasta. Kirjoitan tähän siitä 3. säkeistön.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti