Loppiainen lopsahtaa - vai loimottaako?

Tuntui, että loppiainen lopsahti, kun katselimme illan uutislähetystä. TV-toimittaja tavoitti kadulta siistinnäköisiä, keski-ikäisiä ihmisiä, joilta hän kyseli, mikä loppiainen oikein on. Ihmiset alkoivat pinnistellä kysymyksen kimpussa.  Ei -  ei heillä ei ollut aavistustakaan, mihin loppiainen liittyi! Eräs mies alkoi sitten tavoitella epävarmasti, että kyllä kai se liittyy jotenkin joulun aikaan, nyt joulu loppuu, joulutavarat pannaan pois, ja jos on ollut kuusi, se riisutaan.
Mieheni ja minä, jotka olemme vuosikymmenet yrittäneet kertoa oppilaille loppiaisen sisällöstä katsahdimme yllättyneinä toisimme: onko totta, että ihmiset eivät tiedä, vai yrittävätko he vai esittää muistamatonta, etteivät tulisi leimatuksi uskovaisiksi? Eivätkö edes työmarkkinaneuvottelut, joissa loppiaisen paikkaa pyöriteltiin paikaltaan lauantaiksi ja taas takaisin, herättäneet mielenkiintoa kysymään, mistä päivästä oli kyse. Ajattelivatko vain, että kansalaisille järjestettiin vain tällainen virallinen siivouspäivä joulun jälkeen?

Suomen kielessä loppiaisen nimi toki on harhaanjohtava, se vie ajatukset jouluajan lopettamiseen. Muissa kielissä loppiaisen nimi on rikkaampi: The Fest of three kings, Trettondagen ja Epiphany.
Lapsuudessani loppiaista kutsuttiin kunnioittavasti nimellä Vanha joulu.

Raamattu kertoo idästä tulevista tietäjistä, tähtitieteilijöistä, jotka olivat kaukoputkellaan nähneet taivaalle ilmestyneen suuren tähden, Tämä oli mitä ilmeisimmin kahden tähden liittymä, joka symbolisoi heidän mielestään sitä, että juutalalaisille oli syntynyt kuningas.
Raamattu ei kerro lähtijöiden määrää. Usein kuvataan kolme  rikasta itämaista miestä, kuningasta, kameleillaan vaeltamassa autiomaan haki tähteä seuraten. Jokin perimätieto kertoo matkaajia olleen jopa kaksitoista. Kolmen kuninkaankaan nimetkin ovat säilyneet perimätiedossa, vaikka niitä ei raamatussa kerrotakaan: Kaspar, Melchior ja Baltazar.

Vaikka tiedot tähden perässä matkaavista ovatkin puutteelliset, tärkeää on heidän etsiytymisensä Jeesus-lapsen seimen ääreen. Seuratessaan konkreettista valoa, tähteä, he tulivatkin saapuneeksi todellisen Valon luokse.

Loppiaisen teksti Kristus teissä, kirkkauden toivo   (Kol:27) antaa näkökulman siihen, että Kristuksen kirkkaus voi tulla asumaan myös hänen seuraajiinsa.
Kun seuraavien jakeiden mukaan ( Kol. 28-29) annamme Kristuksen ottaa enemmän tilaa sydämissämme, alamme toimia maailmassa hänen tavallaan. Voimme neuvoa ja opastaa ihmisiä Valon luo, josta itse olemme vain vaatimattomia heijastumia.

Fil. 2:15 rohkaisee ottamaan vastaan tämän tehtävän lupaamalla: Te loistatte kuin tähdet maailmassa.

Ja kas, silloin alkaa loppiainenkin loimottaa!