Joulu ja juhannus ovat hankalia juhlia juuri siksi, että niiltä odotetaan niin paljon. Ja jos kaikki ei olekaan just' silleen, niin pettymyskin on saman kaavan mukaisesti - iso.
Meillä kahdella, suureen perheen isovanhemmalla, oli tänä vuonna merkillinen joulu, sillä emme viettäneet sitä lainkaan. Kun ei kerran saatettu, olosuhteiden pakosta, viettää sitä pienessäkään määrin perheemme perinteen mukaan, niin päätimme, että meidän ei sitten ole tarvis viettää sitä ollenkaan. Kokemus oli kokemisen arvoinen!
Johtotähteni koko tämän joulun ajan oli aivan joku muu kuin edellisinä vuosikymmeninä.
Pystyn kuvailemaan sen loistavasti Pekka Simojoen joululaulun 'Tulkoon joulu' - toisen säkeistön sanoin:
" Tahtoisin päästä - paimenten mukaan.
Unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Aamu kun koitti - tiesikö kukaan?
Tuo yksi joulu sai muuttaa historian."
Niin, eräs synnytys tallissa on mullistanut miljardien ihmisten koko ajatusmaailman. Usko kääntää ne päälaelleen, kuin myös kristittyjen maiden politiikan ja ihmisarvokysymykset.
Saman laulun loppujae on niin 'painava', että jätän sen kuin esirukouksena alkavalle, poikkeuksellisen jännittävälle vuodelle, 2017.
" Tulkoon joulu kansoille maan,
pääsköön vangit vankiloistaan ( myös oman sisimpänsä vankiloista)
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti