Muistin tekstiä lukiessani sen, mitä olen kuullut kerrottavan 1990-luvun tunnetuimman evankelistan, Kalevi Lehtisen vaimon hautajaisista. Syy vaimon melko varhaiseen kuolemaan oli rintasyöpä noin 50-vuotiaana.
Kun Kalevi oli tulossa hautaamaan vaimoaan, näki hän - tullessaan ylös kirkonmäkeä - että suntio oli nostanut lipun puolitankoon. Kalevi hermostui ja kävi sanomassa suntiolle, että nostakaa lippu korkealle salkoon, täällä on ilojuhla - minun rakkaani on päässyt kotiin.
Samoin hän oli sanonut pappis -kollegoilleen, joita oli etupenkki täynnä - että hän haluaa itse pitää muistopuheen ja siunata vaimonsa haudan lepoon. Papit olivat kuitenkin jo edeltä suunnitelleet kuka puhuu jne, kun Kalevi kuitenkin jossakin kohtaa murtuu. Ei murtunut ja tuokin juhla oli ylevä.
Omankin tuttavapiirimme keskuudessa oli loppiaisena isot hautajaiset. Arkkitehti- akvarellitaiteilija- etsijä-ystävämme haudattiin. Kymmenen vuotta kestänyt rankka taistelu syöpää vastaan päättyi ja raskaiden vuosien aikana oli todellinen kotimaa löytynyt. Tämäkin kärsinyt mies tiesi lopulta - menevänsä kotiin. Hautajaiskutsun etulehteen oli valittu hänen viimeisin maalaamansa akvarelli. Tuon korkean ristin on korttiin lisännyt taittaja.
Huomaatko mihin tämä suomi-poika purjetii? Pois täältä varjojen maasta - valoon. Muta keitä lie nuo matkustajat hänen purtensa kyydissä? Ehkä niitä, jotka ovat olleet hänellä matkaoppaina sillä matkalla, joka on täällä maailmassa itse kunkin matkattava, eli se hengellinen matka, joka vie perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti