Lintupolo.

Siivosin varastokellarimme keväällä ja löysin muitten - ei seinälle mahtuvien maalausten joukosta - surkean vesivärityön vuodelta 1987. Olimme juuri muutama vuosi tätä ennen menettäneet hotelli-yrityksemme ja kaiken muunkin konkurssissa - ja velkaakin jäi ihan vakka muille jakaa. Suomen lama iski siis myös hotelleihin, jäiväthän niiden vakioasiakkaat = firmojen 'reissulasset'  tulematta.

Heti konkurssin jälkeisenä vuonna 1986,  ilmoittauduimme mieheni kanssa 'elämän yliopistoon' - ja siellä olemme yhä 'kirjoilla'. Siinä opinahjossa oppi huomioimaan myös sen miten muut voivat? Onko jossakin joku, jolla menee vielä huonommin kuin meillä.
Sitä kysellessämme löysimme Venäjän inkeriläiset. Siellä ei valitettu. Siperia oli
opettanut heidät päinvastoin - kiittämään.
Viereisen  Lintupolo-taulun oikeassa
yläkulmassa oli hento tussikirjoitus.
Siinä on jae eräästä psalmista, johon olen innostunut maalaamaan sisäisen kuvani.

" Katso, Hän luo uutta,
  etkö sitä jo huomaa?"

Jaa'a. Sen kun aina muistaisi, silloin kun joutuu jostakin vanhasta, tutusta ja turvallisesta luopumaan!

Lainaan tämän blogikirjoitukseni loppuun
Ville Ilari Auvisen 11.7.  netissä julkaiseman tekstin: "Sana tälle päivälle"  ja sanon siihen jo tässä ja nyt, että Aamen.

" Elämän liian suuret vaikeudet saan jättää rukouksessa Jumalalle. Hän sulkee pelokkaan ja murheellisen suun siipiensä suojaan ja auttaa ajallaan ja tavallaan.

Saan jäädä siihen luottamukseen, että asiani ovat Jumalan tiedossa ja hoidossa.
Jumalan sylissä sydämeni saa rauhan."