Vanhasta uutta.

Olen lähdössä huomenissa Parikkalan Oronmyllylle. Yhteinen harrastuksemme, heprean opiskelu Magdaleenan kanssa, on taas käynnistymässä sillä kauniilla harjulla, jonka laaksossa virtaa joki ja joessa kohisee koski. Viime vuonna luokkamme oli liki kiinni tähän koskeen rakennetussa, kaksikerroksisessa talossa - ja täytyypä sanoa, että taustamusiikkimme tunneilla oli peräti eksoottista.

Kun etsin kuvaa näihin lähtötunnelmiini, lähetti tyttäreni juuri sopivasta puhelimeeni ylläolevan hauskan kuvan. Hänet oli kutsuttu disainaamaan erään originellin vanhanpojan torppaa ja sen pihapiiriä - poikkeuksellisesti - sillä yleensä kukaan nainen ei saa koskea näillä tiluksilla ja tuvissa mihinkään. Mutta nyt oli tulossa tämän 'erakon' viisikymppiset, joten jo kelpasi luovan naisystävän apu. Kuvassa olevan taideteoksin nimi on: "Anna romulle uusi asema, niin se ei enää olekaan romua vaan taidetta." Tämän toivon tapahtuvan myös omille aivoilleni tällä kurssilla.

Kielen hallitseminen on kummallinen taito. Olen opiskellut kaksi vaikeaa kieltä eläkkeelle jäätyäni: ensin lyhyen venäjän Töölön aikuislukiossa ja nyt menee viidettä vuotta heprea. Siinä ei  sinänsä ole mitään kummallista - kuka mitäkin tykkää harrastaa. Vaan se on kummallista, että kun yritän saada jotakin määrättyä kieltä ulos aivoistani, niin ne eivät teekään sitä mitä pyydän.
- - Istuimme keväällä Jerusalemissa odottamassa pienoisrautatietä, jolla olimme menossa kaupungin toisella laidalla olevalle hotellillemme. Vieressäni penkillä istunut vanha nainen kysyi minulta jotakin hepreaksi, mutta kuulin aksentista, että hän oli venäläinen. Vaihdoin lennossa kieltä itselleni sopivammaksi, jolloin hän innostui ja meillä riitti juttelua monen ohikiitävän junan verran. Magdaleena seisoi vieressä ja kysyi sitten junassa, että miten ihmeessä sinun aivoistasi aukesi venäjänluukku, kun piti puhua hepreaa?? (Hänkin on opiskellut nämä samat kielet.)

Niinpä! Sitä minäkin ihmettelin. Ovatkohan vaikeat kielet samassa osastossa aivoja ja tulevat sieltä ulos miten tykkäävät? Ja entäpä sitten nk. rukouskieli, joita vapaissa suunnissa käytetään?

Aivan oma lukunsa oli se, mitä tapahtui Jerusalemissa helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin opetuslasten päälle ja he alkoivat kertoa kuulijoille pääsiäisen ilosanomaa eri kansoista koolle tulleelle väelle, ja kukin ymmärsi mitä heille puhuttiin. Taivas lahjoitti siis opetuslapsille vaivatta, rahatta - jonkin elävän kielen, jotta sanoma saatiin kertaheitolla matkaan Lähi-Idän alueen eri kielialueille ja heimoille.
- Ei juovuksissa olevaa henkilöä (kuten yritettiin uskotella opetuslasten olleen...) voi ymmärrä edes samaa kieltä osaava. Tällä väittämällähän yritettiin todistaa pois tämä Pyhän Hengen opetuslapsille lahjoittamaa ihme.
Opetuslapset saivat kielitaitonsa ilmaiseksi, mutta me 'hikoilemme' viikon heprean futuurin ja verbin imperfektien parissa - onneksi kuitenkin ihan vapaaehtoisesti.