Yksinäisyys?

Kuvani on Jerusalemista, miltei kaupungin keskustasta. Jerusalem on rakennettu 800 metriä korkean vuoren (vuorten) rinteille ja voinet arvata millainen koski pitkin tätäkin katua kuohuu, kun vuorille rankasti sataa.
Tällä kuvalla virittelen nyt kuitenkin itseni tekstin aiheeseen - mitä on yksinäisyys?
Magdaleena ja minä olemme siinä mielessä onnekkaita, että olemme saaneet pitää puolisomme (sen yhden ja saman), meillä on kummallakin kolme lasta ja lauma lapsenlapsia, jotka tarvitsevat meitä mummeja - välillä kovastikin. Yksinäisyys on siis meille kahdelle harvinaista, välillä jopa metsästettävääkin herkkua.

V.A. Koskenniemi (1885-1962) kuvaili yksinäisyyttä näin:

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.
Yksin syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot.
Askeles kaksi sä luulet, kulkevas rinnalla toisen - 
mutta jo eelläs hän on, taikka jo jälkehes jäi.

Minä, ylläolevan katukuvan ottaja, olen jäänyt kaveristani jälkeen tieten, koska halusin ikuistaa tämän 'yksinäisen' kadun keskellä kiihkeää miljoonakaupunkia.
Mutta entäpä tämä Koskenniemi? Hän lopettaa runonsa perin pessimistisesti.

"Yksin erhees kätkit ja yksin kyynelees itket. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain".

Tottahan tuokin monen kohdalla on, mutta sen ei tarvitse olla se ainoa totuus.

 

Likellä tätä rivitalomme päätyasuntoa on suuren suuri alakoulun piha. Piha on nyt hiljainen, eikä keinuista käydä sitä alinomaista kiistaa --- "se oli mun vuoro" Nyt niissä keinuu, monta kertaa päivässä eräs päälle kaksikymmenvuotias kehitysvammainen tyttö. Hän ottaa kovat vauhdit ja samalla hän laulaa, huutaa, kiroilee ja käy keskusteluja 'jonkun' kanssa. (Tyttö ei tiedä, että jokainen hänen lausumansa sana kuuluu ylös mäen päälle, minun takapihalleni).

Ymmärrän niin, että keinuminen rauhoittaa ja tekee hyvää hänen sisäiselle mielentilalleen. Keinussa hän tuntee ehkä olevansa vapaa ongelmistaan ja samalla jonkun sellaisen seurassa, jolle kannattaa ja uskaltaa puhua. Keinu on 'mukana', eikä koskaan arvostele tai torju häntä.
Tämä tyttö ei siis ole yksin. Toisessa keinussa hänellä on aina uskollinen kuuntelija ja juttukaveri. Ja tietämättään hänellä on myös esirukoilija --- hänen viereltään nousevan mäen päällä - minä.

Ja samoin on meillä kaikilla - tuolla taivaan avaruuksissa - puolustaja, Pyhä Henki. Emme ole yksin.