Nöyryydestä.

Kymmenkunta vuotta sitten olin 'kartanlukijana' seurakunnan työntekijöille, jotka oli kutsuttu Inkerin kirkon (johonkin?) muistojuhlaan. Heitä oli kuusi. Venäjänreitit osaava pikkubussin kuljettaja ja minä, joka olin tulkkina matkalla, istuimme edessä.
No  - me etupenkkiläiset kulutimme matka- aikaamme kuunnellen takapenkkiläisten juttuja. Heillä tuntui olevan hauskaa. Meille reitti oli jo niin tuttu, että matkanteko kävi  työstä, joten 'kuokimme' innolla matkalaistemme vitsailuista.
Seurueelle tuntuivat maistuvan etupäässä heidän omaan työalaansa liittyneet hauskat jutut. Vitsitkin oli kehitelty heidän oppikirjansa, Raamatun, kertomuksista. Olimme siitä suoraan sanoen vähän ymmällämme, enkä oikein tiennyt saiko niille edes nauraa, vaikka hassuja olivatkin.
Kun tänä aamuna mietiskelin kirjoitelmani aihetta ja ajauduin sanaan 'nöyryys', palautui tuo hassu matkaseurue mieleeni ja yhden heidän jutuistaan kirjoitan tähän - mausteeksi.

Autossa istuva kanttori kysyi kavereiltaan:" Tiedättekö kuka oli Raamatun notkein mies." Peräpenkillä syntyi syvä hiljaisuus. Lopulta kanttori joutui itse vastaamaan kysymykseensä. " Hän oli tuhlaajapoika. Hänestähän kerrotaan, että kun hän alennustilassaan nöyrtyi ja päätti palata kotiin, perheensä luo - hän meni itseensä."

Minä taas satun tietämään, että Mooseksen sanotaan olleen nöyrin mies maan päällä. Hän keskusteli jopa itsensä Jumalan kanssa, aivan niin kuin ystävän kanssa puhutaan, kasvoista kasvoihin.
(2 Moos.33:11).

Daavidkin oli nöyrä. Hän katui syntejään, teki niistä parannuksen. ja kehotti meitäkin ottamaan hänestä tällä alueella oppia.
Ja entäpä Jeesus. Hän suostui kuolemaan meidän puolestamme. Huh huh.

Mutta voi. --- NÖYRYYS ei ole nyt muodissa. "Minä" - sen sijaan on. Miksi näin? Sekoittaako tämä nykyinen aika nöyryyden ja nöyristelyn.
Kun kaivoin sanan nöyryys merkitystä vähän syvemmälti oivalsin, että nöyristely on ihmisten välistä säpinää, nöyryys sen sijaan ihmisen ja Jumalan välinen suhde.

Jumalansa tunteva ihminen tunnistaa ja tunnustaa oman heikkoutensa tässä luomakunnassa ja ymmärtää tarvitsevansa armahtajaa ja pelastajaa. Tämän nöyryyden kokenut ei enää 'elvistele'. Omin avuin ei mennä iankaikkiseen elämään. Ei vaikka olist kuinka hyvä... ja anteliaskin.

'Nöyryys' on ylpeyden vastakohta!! Sitä kannattaa pohtia.