Jo jonkin aikaa on eletty varhain hämärtyvien iltojen ja myöhään valkenevien aamujen aikaa. On ollut mukavaa kaivaa kynttilävarastot esiin ja sytytellä kynttilöitä. Yhä uudelleen on saanut ihmetellä sitä, miten pienikin valo onnistuu voittamaan pimeyden.
Kun istun tässä työpöytäni ääressä, näen kolmen katulampun valot maantieltä sekä parin naapuritalon valot. Varsinkin toisen valot ilahduttavat erityisesti, koska ne heijastuvat talojemme välissä olevaan lampeen, ja valo moninkertaistuu lammen pinnalla.
Kellojakin on taas käännetty talviaikaan, vaikka käytännöstä pyristellään vähitellen eroon. Tuskinpa se kovin monia palvelee. Itse olen kerran järjestänyt suuren sotkun eräänä kellonkääntöviikonloppuna. Olimme pitämässä seurakunnan perheleiriä, ja jostain syystä olin saanut päähäni, että juuri sinä viikonloppuna kelloja käännettäisiin. Puhuin siitä niin varmana asiana, että kaikki paikallaolijat uskoivat - jopa pappimme, joka meni yöksi kotiinsa ja sai kanttorimiehensäkin samaan uskoon. Niinpä sitten aloitimme seuraavan aamun aivan oman "kellomme" mukaan. Onneksi silloin oli kesäaikaan siirtyminen, joten suurempaa haittaa hölmöilystäni ei ollut, vaikka suuren seurakunnan kanttori saapui kaupungin pääkirkkoon tuntia liian aikaisin urkujensa taakse, ja meidän pappimme huristi autollaan tuntia varhemmin leiriläisten kanssa aamupuurolle, jonka keittäjä oli keittänyt ennen aikojaan.
Raamatussa puhutaan paljon valosta. Itse asiassa Raamattu on täynnä valoa. Jo sen ensimmäisellä sivulla, Jumala kutsuu valoa: - Tulkoon valo! Ja valo tuli.
Valo on luomisen ensimmäinen lahja.
Jeesus sanoo itsestään, että hän on maailman Valo. Hän lupaa sille, joka häntä seuraa, ettei tämä enää vaella pimeydessä.
Raamatussa pimeys ja valo ovat vastakkain. Tänäkin päivänä hengellisestä näkökulmasta katsottuna maailma ja Jumalan lapset ovat eri puolilla. Johannes puhuu 1. kirjeessään 4:4 tästä vastakkainasettelusta: "Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät, sillä hän joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta, sen tähden he puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä. Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se kuuntelee meitä. Joka ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden ja eksytyksen hengen.
Eksyttää voi monissa asioissa - vaikka vain kellonkääntämisessä, mutta niinkin pienessä ja vaarattomassa harhaanjohtamisessa oli seurauksena riittävästi sotkua,
harmia ja hässäkkää.
Johannes puhuu vielä 1:5 Jumalan olemuksesta: "Jumala on valo, hänessä ei ole mitään pimeyttä.
Hän jatkaa jakeessa 7:
"Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän on valossa, meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä".
Kuvat Israelista Eilatista
Tulevana yönä Sweet Chariot matkaa Jerusalemiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti