maanantai 11. helmikuuta 2013

Taivas on auki Eilatissa



Viisi viikkoa olimme seuranneet hotellin hiljentymistä sapatiksi. Käytävät olivat tyhjentyneet, kun tummiin asuihin pukeutuneet juutalaiset olivat astelleet arvokkaasti tilaisuuksiinsa alakerran synagogaan. Käytävän valot oli himmennetty, ja aulaa valaisivat kymmenet tuikut. Uskaltaisimmeko me nyt viimeisenä sapattinamme liittyä joukkoon, asettua synagogan ovipieleen tai shermin taakse kuuntelemaan? Olihan meidät jo muuten toivotettu tervetulleiksi synagogaan. Olimme arkipäivinä seuranneet nuorten juutalaismiesten pukeutumista valkeaan viittaan ja ihmetelleet, miten he kietoivat rukouskoteloita nauhoilla käsivarsiinsa.

Ensimmäinen vaikeus oli aikataulun selvittäminen, mihin aikaan tilaisuus olisi? Oikean ajan löytäminen hepreankielisestä listasta oli kaksissa naisinkin työlästä. Päädyimme mielestämme järkevään aikaan, se oli 16.10. Ensin kuitenkin piti pukeutua. Olisimmeko turistivaatteissamme tarpeeksi tyylikkäitä, eihän meillä ollut mustia sukkahousuja eikä kiiltonahkakenkiäkään!

Lopulta raotimme parhaimpiimme pukeutuneena synagogan ovea. Huone oli typötyhjä! Olimme siis valinneet väärän ajan. Katsoimme listasta seuraavan mahdollisen: 17.01 - olipa aika kummallisen tarkka! Odotimme huoneessa kädet helmassa hitaasti kuluvan tunnin, sitten taas palasimme alakertaan raottamaan synagogan ovea. Taaskin yllätys kohtasi: tila oli edelleenkin tyhjä, mutta nurkassa olevalle pöydälle oli ilmestynyt sapattiviinipulloja, mehukannuja, laseja, tarjottimellinen pikkuleipiä ja vihreitä yrttejä lautasella. Odottelimme aikamme tilaisuuden alkua, mutta ketään ei taaskaan ilmestynyt. Katselimme kaihoten nurkkapöydän tarjoilua, mutta pelkkä ajatuskin niihin koskemisesta hirvitti.

Niinpä meidän kahden hengen seurakuntamme nousi mietteliäänä jonkin ajan kuluttua marmoriportaita sisääntuloaulaan Ei löytynyt meille etsimälläkään sapattijuhlaa, mutta eipä haitannut: onhan taivas silti auki Eilatissa.

Huoneessa keitimme kahvit ja leikkasimme monta viipaletta hotellin joka viikko tarjoamaa sapattipullaa. Ensimmäisellä viikolla pulla riitti moneksi päiväksi, nyt ahmimme sen jo melkein saman tien.

Kuvan maalaus on Salomen, asettelu ja kuvaus Magdaleenan.

1 kommentti:

  1. Kiitos Marja-Liisa kutsusta ja vinkistä. Luin yhteen menoon bloginne postaukset. Olette siis siellä kirjoittamassa, työstämässä ja viimeistelemässä tekstejä, lukemassa, maalaamassa, nauttimassa vapaudesta, lämmöstä ja valosta, retkeilemässä, onnellisina pikkutyttöinä vaeltamassa, seikkailemassa ja leikkimässä, silmät ja korvat auki katselemassa ja kuuntelemassa, ihmettelemässä, tutustumassa uusiin ihmisiin, siunaamassa Israelin ja Suomeakin... Näin päättelin. Ja mitä muuta? Matkanne vaikuttaa onnelliselta. Hyviä ja turvallisia viimeisiä matkapäiviä, niitä ei varmaan ole monta!

    VastaaPoista