Savua ja tulta Räsäs-kohussa

Olin neljä päivää lukematta lehtiä. Kun palasin sunnuntai-iltana kotiin, huomasin Hesarin mielipidesivujen vielä pullistelevan Päivi Räsäsen puheen jälkisavuissa, vaikka nuotio olikin roihunnut jo jokin aikaa sitten. Aloin leikellä neljän päivän Räsäs-kirjoituksia talteen: löysin niitä 14!

Kuuntelin vuosi sitten Helsingissä  hengellisillä syventymispäivillä Päivi Räsästä livenä. Kun hän kiipesi puhujapönttöön, sormeilin ohjelmalehtistä hajamielisenä ja huokailin - vai Räsänen, kuinkahan häntä jaksaisi kuunnella. Mutta kun hän avasi suunsa ja alkoi puhua, olin ensimmäisen viiden minuutin jälkeen vaikutettu. Puhe oli henkilökohtaista, rohkeaa, kantaa ottavaa, sitä olisi kuunnellut enemmänkin. Hän puhui omasta elämästään, kotikirkostaan ja rististä - puheessa pysyttiin aivan perusasioiden äärellä. Mutta tulta hänen puheensa oli, se oli innostavaa ja sytyttävää!

Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on vaikuttanut 1800-luvulta alkaen neljä herätysliikettä: rukoilevaisuus, evankelisuus, lestadiolaisuus ja herännäisyys eli körttiläisyys. Kaikki nämä ovat korostaneet ihmisen henkilökohtaista heräämistä. 1900-luvulla vaikuttaneita herätysliikkeitä kutsutaan yhteisnimellä viidesläisyys. Vasta 1960-luvulla syntyi voimakkain liike, kansanlähetys, johon Päivi Räsänenkin kuuluu.
Kansanlähetyksen alkusysäyksenä on ollut kirkon kritisoiminen. Kirkosta oli sen mielestä tullut liian liberaali.

Kun Päivi Räsänen piti puheensa Kansanlähetyspäivillä, hänen kuulijoinaan olivat liikkeen jäsenet, joille Räsäsen puhe on ymmärrettävää. Uskova ihminen joutuu päivittäin punnitsemaan tekojaan ja tekemättä jättämisiään Jumalan lain, käskyjen, valossa. Kuulijakunta on elänyt Jeesuksen sanojen hengessä: - Antakaa Jumalalle, mikä Jumalan on, ja keisarille, mikä keisarin on. Samoin he ovat löytäneet Raamatustaan sanat siitä, että ihmisen pitää totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä.

Räsänen puhui useiden muiden asioiden ohessa abortista ja eutanasiasta muistuttaen, että Euroopan neuvoston ohjeistuksen mukaan kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle vapaus kieltäytyä halutessaan niiden suorittamisesta. Räsänen muistutti, että toisen ihmisen avuttomuus voi nostaa yhteisössä arvoja, jotka ovat menestyksen avaintekijöitä. Lähimmäisenrakkaus, ihmisarvon kunnioitus ja keskinäinen huolenpito lujittavat yhteiskuntaa. Näihin sanoihin on helppo yhtyä.

Samalla tavalla ajattelevalle kohderyhmälle suunnattu puhe kuitenkin sai erilaisen värityksen, kun se joutui median hampaisiin. Alkoi keskustelu siitä, että sisäministeri ei arvosta lakia, vaan yllyttää sen rikkomiseen. Kirjoitettiin, ettei ministerin edes pitäisi ajatella lakien moraalisuutta tai syntisyyttä, koska synnin käsite on häilyvä ja epämääräinen. Itse asiassa ministerin ei sopisi ajatella oman hallintoalueensa lainsäädäntöä ollenkaan.
Karjalainen-lehti oli mm. jo vaatimassa sisäministerin erottamista.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon ylin johtaja arkkipiispa Kari Mäkinen sentään rauhoitteli keskustelun laineita kirjoittamalla Facebookiin: "Räsäsellä on oikeus mielipiteisiinsä. Niistä voi olla eri mieltä tai samaa mieltä."

Parhaimmillaan Päivi Räsäsen suorasanaiset puheet ovat olleet tarpeellinen ja virkistävä keskustelunavaus suomalaisen uskonnollisuuden kenttään. On tärkeää, että uskonnosta puhutaan paljon ja julkisesti, koska uskontojen merkitys ja vaikutus ympäri maailmaa on valtava. Kenenkään ei tarvitse olla uskontoa käsittelevissä keskustelussa sivullinen ja ulkopuolinen.
Toivon vain voimia Räsäselle, että hän jaksaa kaiken nostattamansa tulen ja savun keskellä.