Käyttökuntoon!

Seitsemän nuorta taiteilijaa lähti juhannuksen mentyä mummilasta koteihinsa. Seuraavana sateisena aamuna aloin kunnostaa taiteilijoiden käyttämiä välineitä. Tarkistin käyttökelpoiset tussit ja kuulakärkikynät ja aloin teroittaa lyijy- ja värikynien armeijaa. Monen kynän terä oli lyhentynyt niin, että kynä vain karrasi ikävästi: puu raapi paperia. Joistakin terä oli suorastaan napsahtanut poikki. Joku kynistä oli haljennut pituuttaan kahtia, ja yksi oli joutunut koiran raatelemaksi, siitä kertoivat terävien piikkihampaiden jäljet. Jokin raukka oli kulunut niin lyhyeksi, etten viitsinyt vaivautua enää sen takia, vaan nakkasin pätkän suoraan roskiin.

Ihmiset ovat myös Jumalan tarkkailevan silmän alla. Hän tutkii meitä, olemmeko sopivia hänen työvälineikseen. Olemmeko käyneet nuhruisiksi, tai jäämässä suorastaan käyttökelvottomiksi? Tarvitsemmeko kenties uuden alun tehtäväämme? Joskus hyvä ydin on suorastaan hautautunut näkymättömiin. Se on voinut joutua nykyajan uskontokielteisen  ilmapiirin tai kaiken arkisen kiireen alle. Silloin Jumalan pitää puhdistaa meidät. Hänen täytyy ottaa aivan kuin teroitin käteensä ja kuoria sillä turha, nuhjuinen pintakerros pois. Muovata tylpästä uusi toimiva terä!
Eikä kukaan ole niin pieni ja alimittainen, että Jumala lennättäisi hänet roskiin, vaan suuri Luoja näkee reppanassakin aina uusia mahdollisuuksia.

Katselin tyytyväisenä oman puuhailuni tulosta. Nyt nuorten taiteilijoiden työvälineet olivat siististi odottamassa seuraavaa käyttökertaa.

Kunpa itsekin saisi olla siinä käytössä, mihin taivaallinen Isämme on juuri kunkin meistä suunnitellut! Ja olisi omalla paikallaan  innokkaana  - jopa valmiina ja käyttökunnossa!