maanantai 22. elokuuta 2016

Bye bye Rio.

Kiitos Riolle siitä, ettei sattunut terroritekoja. Mutta - pitäkäätte huolta lapsistanne - te riolaiset - siellä Vapahtajamme suojaavien käsien alla. Ja kultamitalit kaikille niille suomalaisille, jotka sen kaupungin slummeissa teette humanitääristä työtänne.


Eräs hyvä ystäväni yli kolmenkymmenen vuoden takaa kirjoitti minulle äskettäin sähköpostikirjeen, jossa oli kimurantti kysymys. Nappaan hänen kirjeestään tähän ensin pätkän ja yritän sitten puida siinä ollutta kysymystä sen vuoksi, että sama asia saattaa askarrutaa jotakin muutakin kuin häntä.
Tämä Rachel-ystäväni kertoi, että hän on äskettäin lukenut Nabel Quresin, hartaan musliminuorukaisen, kirjoittaman kirjan  nimeltä "Etsin Allahia, löysin Jeesuksen". Olin itse lukenut kyseisen kirjan jo keväällä ja todennut sen kerrassaan upeaksi, helposti luettavaksi - mutta samanaikaisesti vaikeisiin kysymyksiin syvällisesti porautuvaksi. Todella  mielenkiintoinen teos.
Mutta nyt - suora lainaus Rachelin kirjeestä:
" Onko Pyhä Henki tosiaan Jumala? Olen aina ajatellut Jumalan olevan Vanhan Testamentin kostavan Jumalan ja Uudessa Testamentissa tapaavani armahtavan Jumalan - ja tavallaan tajunnut myös Jeesuksen jumaluuden - mutta kolminaisuutta on vaikea käsittää".  

Niin onkin. Kun oppilaani sitä aikanaan myös aina ihmettelivät,  kehitin heille 'lapsellisen' tavan sen selittämiseksi. Sopinee aikuisillekin! Pyysin heitä ajattelemaan vettä. Silläkin on kolme olomuotoa ja silti se on yksi ja sama H2O.
Mutta se, miten nämä jumaluuden kolme eri olomuotoa toimivat - se on mielenkiintoista. Itse pähkäilin ennen uskoontuloani vuorostaan sitä, että Jumalan olemassaolon kyllä uskon ja ymmärrän - tällä kaikella  maan päällä näkemälläni täytyy olla Luoja - mutta mitä minä teen tällä Jeesuksella, jos Hän myös on jumaluuden yksi olomuoto?
Ripppikoulssa se selitettiin näin - (se onkin ainoa asia minkä sieltä muistan.) Luennoitsija piirsi taululle  kaksi jyrkkää vuorenrinnettä, joiden välissä oli pohjattoman syvä kuilu. Toisen jyrkänteen nimi oli maailma ja toisen taivas. Maailmasta ei mitennkään pystynyt loikkaamaan taivaaseen. Syvän kuilun nimi oli nimittäin synti. Mutta Jumala tunsi luomansa ihmisen. Sehän paljastui jo paratiisissa. Siksi Hän lähetti maailmaan oman poikansa - kuolemaan meidän syntiemme tähden, ja näin usko tähän sijaiskuolemaan muodostaa sillan näiden kuilujen väliin - siis niille, jotka Jeesuksen muodostamaan pelastavaan 'siltaan'  uskovat. Näin puhuttiin teini-ikäisille.
Aikuisille selkeimmin sama asia on kirjoitettu Paavalin kirjeessä Galatalaisille, erityisesti luvun avainjakeessa 2:16. .Sen loppuosa kuuluu näin:
" ---...tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen, eikä lain teoista, koska mikään liha ei tule vanhurskaaksi teoista." (vanhurskas =  syytön)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti