lauantai 17. marraskuuta 2018

Israel-museon kirjakääröt



Kun kävin v. 1980 Jerusalemissa, Israel museo kirjakääröineen jäi yhtenä voimakkaimmista elämyksistä mieleeni. Muistan museon tunnelman, kuinka ihmeellistä oli tarkastella vanhoja kirjoituksia hämärässä katosta lankeavassa niukassa valossa lasien läpi.

Koska tänä syksynä olemme heprean tunneilla lukeneet Qumranista löydetyistä kääröistä, museo alkoi kiehtoa erityisesti.
Miehenikin oli nähnyt museon tarjonnasta vain Jerusalemin pienoismallin vuoden 1987 matkallamme.

Israel-museo sjaitsee alueella, jolla on paljon muutakin nähtävää, lähellä ovat Knesset ja heprealainen yliopisto. Museoalue on laaja, koska sen on samalla taide- ja kulttuurihistoriallinen museo, jonka ympärillä on upea veistoskokoelma.


Palanen Jesajan kirjan kirjakääröstä

Tarina kertoo kirjakääröjen löytymisestä näin.
V. 1947 kolme paimenta oli paimentamassa vuohia Kuolleenmeren rannalla Qumranin vuoristossa. Eräs paimenista heitti kiven tyhjäksi luulemaansa luolaan, mutta sieltä alkoikin kuulua helinää. Luolasta löytyi rikkimenneitä ruukkuja, joiden sisällä oli ikivanhoja kirjakääröjä.

Kirjakääröjä alettiin etsiä lisää. Niitä löytyikin yli 900, joista osa oli pieniä palasia. Kymmenkunta käsikirjoitusta löytyi ehjänä, pisin niistä oli lähes 8,5 m. Kirjakääröt olivat useimmiten tehdyt nahkasta, muutama pergamentista. Yksi kirjakäärö oli kaiverrettu kuparilevyille, jotka sitten oli taottu yhteen.

Kirjakääröjen kieli oli suurimmaksi osaksi heprea, osa oli kirjoitettu arameaksi ja jotkut kreikaksi.

Kirjakääröjen syntyaika on ajoitettu eri menetelmillä n. 200 v e.Kr. - 100 v j.Kr.

Me hepreantunneilla tutustuimme n.s. Sotakääröön, joka kuvailee Valon lapsien sotaa Pimeyden lapsia vastaan. Kirjan mukaan maailmassa on hyviä Valon lapsia ja Pimeyden lapsia, jotka ovat pahoja. Jokainen ihminen syntyy joko Valon tai Pimeyden lapseksi, ja heidän välillään on aina sota.

Kirjakääröjen kirjoittajista on tehty monenlaista tutkimusta asuinrakennusten raunioiden ja hautausmaiden perusteella. Heidän arvellaan olleen essealaisia, jotka olivat muodostaneet Kuolleen meren läheisyyteen oman yhteisönsä. Oppikirjani kertoo, että he asuivat kommuunissa, jossa he tekivät kaiken yhdessä: tekivät maataloustöitä, söivät, juhlivat, paastosivat ja rukoilivat yhdessä.

Vaikka Qumranin asukkaista on tehty paljon tutkimusta, monet heihin ja kirjakääröihin liittyvistä asioista ovat yhä arvoitusta.

Kuitenkin kirjakääröt vakuuttavat meidän nykyisen Raamattumme pohjautuvan suoraan Qumranin teksteihin, ja muutokset niihin ovat pieniä. Löydöt jatkuvat yhä . Kuluneen vuoden alussa löytyi pala Esterin kirjaa, jota on jo kauan etsitty. Mekin luimme tunnilla kuningas Ahasveroksesta siitä pienen katkelman.


Kuva Israel museon veistospuistosta Ida Crown-aukiolta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti