Retki Hula-järvelle

Koska mieheni on harrastajaornitologi, niin matkaamme kuului myös käynti Hula-järvellä, mikä on mitä erinomaisin lintujen tarkkailupaikka.

Vielä 1900-luvun alussa maassa oli paljon soita, Jisreelin laakso, Galilean laaksot ja Hula.
Soiden kuivattamisessa oli paljon työtä ja vaivaa, sillä maa oli huonossa kunnossa, koska se oli ollut paimentolaisten hallussa.
Uudisraivaajien vaivana oli malaria, joka vei monen hengen. Siitä päästiin kuitenkin eroon, kun juutalaiset keksivät tuottaa Australiasta eukalyptuspuita, joita he istuttivat soiden ympärille. Malariasääsket eivät siedä eukalyptuksen hajua, ja näin päästiin niistä eroon.

Hula-järvi ja sen ympärillä olevat suot kuivatettiin 1950-luvun alussa hallituksen toimesta.

Hula-järvelle oli helppoa ajaa Tiberiaasta lähes suoraa tietä, nro 90. Matkaa kaupungista kertyi n. 35 km. Mietimme etukäteen, kuinka huomaisimme oikean tienhaaran, mutta oikealle kääntyvä tienviitta lintukuvineen neuvoi.

Valtava määrä muuttolintuja lentää Hula-laaksoa pitkin Euroopasta tai Siperiasta Afrikkaan. Ne pysähtyvät pitämään laaksossa lepotaukoa. Nytkin pellot olivat täynnä kymmeniätuhansia kurkia.
Olivatkohan siellä meidänkin kotipellon kaksi kurkea, joita päivittäin seurailimme?

Ehkä mielenkiintoisin näkemämme lintu oli pelikaani.

Laakson eteläpäässä on 70 ha kokoinen Hulan luonnonsuojelusalue, jolla elää satoja vesipuhveleita, vesikilpikonnia, villisikoja ja flamingoja.
Näimme myös nutrian näköisen eläimen, joka edestä katsottuna näytti söpöltä, kun se silmät kiinni nakersi ruohoa pelkäämättä katselijoita. Takana sillä kuitenkin oli rottamainen häntä, mikä ei enää tuntunutkaan mukavalta.

Liikuimme laaksossa äänettömällä golf-autolla kapeita asvalttiteitä pitkin.
Turisteille olisi ollut muitakin liikkumistapoja kuten traktorinkyyti, polkupyörä tai aasilla ratsastus.
Golf-auto oli oikein miellyttävä, sen kyyti oli hiljaista ja tasaista, jota linnut ja muut eläimet eivät säikkyneet.

Kuvassa ystävämme Ruut ja mieheni, joka tekee näkemästään muistiinpanoja 

Hulan laakson kasveista muutama sana.
Koska laakso on lämmin ja suojainen paikka, siellä kasvaa monia sellaisia kasveja, mitä muualla ei ole. Se on esim. pohjoisin paikka, mistä löytyy papyrusruokoa.
Siellä kasvaa myös erilaisia lumpeita, jättiläiskaislaa,
karhunvatukkaa, pajuja ja viikunapuita.

Hula-järven kaloista yleisimmät ovat karpit ja kissakala.

Hula-järven retkeä voi suositella kaikille Israelin-kävijöille, jotka pitävät luonnosta ja erityisesti lintujen tarkkailusta.

Laakson rauha ja hiljaisuus oli myös ihanaa vastapainoa pari päivää aikaisemmin Gennesaretin kierroksella kokemallemme turistihälinälle