lauantai 3. marraskuuta 2018

Sapattina

Tiberias 3.11. 2018

On sapattiaamu, ja istun asuntomme, Shalom-kodin parvekkeella. Edessäni levttäytyy Gennesaret, joka tänä aamuna on hijainen. Järven kalastajat, matkailuyrittäjät ja huviveneilijät viettävät sapattia.

Tänä aamuna on aivan erityinen tunnelma, kun perheet ovat koolla kotona. Ympärillä olevien kerrostaloasuntojen ovet ovat auki parvekkeille, onhan lämpötila noussut jo 30 asteeseen. Heti varhaisesta aamusta olen kuunnellut naapurin pikkupoikien juttelua ja lauleskelua. Heidän äänensä ovat kaikuneet aivan korvan juuresta.
Avoimista ovista on voinut kurkistaa syrjäsilmällä koteihin sisälle. Eilen illalla, sapattiaattona kuudelta, perheet istuivat ruokapöytänsä ympärillä. Koska tämä on uskonnollisten juutalaisten asuma-aluetta, miehillä on päässään Väinämöisen lakkia muistuttava kipa. Monet naiset ovat ajelleet hiuksensa, mutta käyttävät peruukkia ja turbaanimaista päähinettä.
Yhteistä miesten, naisten, nuorten ja lasten pukeutumisella on musta väri. Naisten ja nuorten tyttöjen vaatteet näyttävät olevan arkena usein tummansinisiä tai harmaita, mitkä värit sopivatkin heille kauniisti.
Koulu- ja juhlavaatelukseen kuuluu valkoinen paita ja tumma alaosa. Valkoinen paita onkin kätevä vaate moneen lähtöön.

Eilen illalla, sapattiaattona, meidän naapuristamme viereiseltä parvekkeelta kuuden valkopaitaisen, mustahousuisen, kipapäisen ja poskikiharaisen nuoren miehen joukko kurkisteli meidän puolellemme ja toivotti hyvää sapattia: sabbat shalom.

Mekin, satunnaiset matkailijat vietimme omanlaisemme sapatin täällä Shalom-kodissa. Ateriasta tulikin oikein juhlahetki, jota johdatteli kanssamme asuva, Johannes, joka kuuluu tämän talon johtokuntaan.

Olimme käyneet alkuiltapäivällä kaupassa. Oli vähältä, että olisimme jääneet ilman ateria-aineksia, sillä vasta Johanneksen muistutus, että kaupat menevät kiinni kello 13 tai 14 sai meidät vauhdilla liikkeelle.

Olimme suunnitelleet tekevämme bataattia ja kookosmaidossa kypsytettyä kanaa. Kookosmaidon löytymisessä meni kyllä aikaa, koska se ei tainnutkaan kuulua täkäläisten vakiomenyyn. Ainakaan purkkeja ei ollut helppo löytää, ja sain kokeilla kielitaitoanikin pyytäessäni apua.

Israelilaiset ovat kyllä valmiita neuvomaan ja auttamaan. Sen olemme todenneet jo useamman kerran kuluneen viikon aikana. Olimme hiukan epävarmoja läheisen torin sijainnista, mutta eräs juutalaisrouva kuljetti Paavalin sinne aivan hihansuusta kiinni pitäen.

Sapattiateriamme oli uunivuoka, jossa oli siis bataatteja, kanaa ja kookosmaitoa sekä sipuleita ja mausteita. Jälkiruuaksi söimme hedelmiä.
Olimme ostaneet suomalaista lettipullaa mustuttavan challa-leivän sekä viinipullon.

Sapattiaterian siunaaminen on hyvin koskettava, koska siinä ovat kaikki perheenjäsenet tavalla tai toisella mukana.
Perheenäiti sytyttää kaksi sapattikynttilää. perheenisä lukee Sananlaskujen kirjasta sen viimeisen luvun: hyvän vaimon ylistys.

Jos hyvän vaimon löytää, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet. Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta. Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.
Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.

(Luku muista kelpo vaimon ominaisuuksista jatkuu vielä pitkään :)

Vaimo puolestaan lukee Psalmista 1, millainen on hurskas mies. Mm. näin siinä kuvaillaan hyvää miestä:
Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmänsä ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan.

Sitten isä siunaa poikansa ja äiti tyttäret.
Ajattelen, että nämä luetut raamatun kohdat ja siunaukset vahvistavat perheyhteyttä. Ne kohottavat itsetuntoa, koska silloin ihminen huomataan ja tulee perheessään huomatuksi ja näkyväksi.
Tärkeintä toki on, että henkilö kohotetaan siunauksin taivaallisen Isän käsiin -hänhän on viime kädessä koko kokoontuneen perheen pää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti