sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ainoa auttaja


Pikkutyttö oli lähdössä matkalle mumminsa kanssa kahdestaan Espanjaan. Naapurin täti kyseli, että kuinkas te oikein aiotte siellä maailmalla selvitä. Siihen tyttö vastasi napakasti: - Minä sanon siellä vaan kaikille, että tänks ja nou roplem!

Tämän sunnuntain psalmitekstinä oli 146, jonka otsikkona on Herra on iäti uskollinen. Vanhassa käännöksessä nimi on Ylistys Herralle, ainoalle auttajalle. Psalmi luettelee monia ihmisryhmiä, joille elämä ei ole helppoa - heillä on monia probleemeja. Psalmi mainitsee sorretut, nälkäiset, vangit, sokeat ja maahan painetut, muukalaiset, lesket ja orvot.
Jumala itse on kuitenkin heidän auttajansa. Hän tulee jokaista vastaan juuri siihen tilanteeseen, missä kukin on. Hän hankkii sorretuille oikeutta, leipää nälkäiselle, vapauttaa vangit, antaa sokeille näön, suojelee ja tukee muukalaisia, leskiä ja orpoja.

Psalmi sanoo, että onnellinen on se, jonka auttaja on Jaakobin Jumala. Jaakob on yksi Israelin kansan patriarkoista, 12 pojan isä, jonka poikien jälkeläisistä kasvoi ensin suuria heimoa ja lopulta kansoja. Jaabob oli siunattu suuren perheen isänä. Kuitenkin Jaakob nuoruudessaan oli pahemman luokan huijari, hän vei kaksosveljeltään Esaulta sekä esikoisuuden että siunauksen.

Olen aina ihmetellyt miten on mahdollista, että tällaisen tempun jälkeen Jumala saattoi hyväksyä Jaakobin ja siunata häntä monin tavoin. Kuitenkin ennen näitä tapahtumia veljeksien välillä oli tapahtunut  paljon. Kun pojat olivat äitinsä kohdussa, niin Jumala jo silloin ilmoitti, että vanhempi poika on palveleva nuorempaa. Eikä Esau edes arvostanut kovin paljoa asemaansa esikoisena, hän suorastaan halveksi sitä, kun oli valmis myymään esikoisuutensa papukeittolautasellisesta.
Jumala on kiinnostunut perheistä, ja mitä niissä tapahtuu. Psalmin loppukin puhuu, miten Jumala on perheiden mukana vuosisatojen, ja niistä polveutuvien kansojen kanssa polvesta polveen.

Psalmi kutsuu onnellisiksi niitä jotka turvaavat Jumalaan.
Jakeessa 9 sanotaan, että Jumala tekee jumalattomien tien mutkaiseksi.
Saarnaaja puolestaan sanoo, että hän on saanut selville, että Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.
Usein elämän yltäkylläisyys saa ihmisen tuudittautumaan elämään omin voimin. Vasta vaikeassa tilanteessa Jumalan sana alkaa kiinnostaa, ja ihminen herää rukoilemaan. Kaikki tämä kuitenkin Jumalan aikaansaamaa, Hän alkaa vetää puoleensa - itse emme osaa Jumalan apua etsiä.
Se että Hän lähestyy meitä, on pelkkää lahjaa.
Ja sitten voimmekin vain sanoa: -  Tänks ja nou roplem.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti