keskiviikko 28. elokuuta 2013

Yksi pieni ihminen


Magdaleenan maalaus Pieni ihminen

Kun katselen tätä maailmanmenoa, tunnen itseni usein hyvin voimattomaksi. Välillä koen olevani kuin avuton vauva. Elämä pyörii ympärillä omalla painollaan, ja yksilö on vain  pieni muru, jonka vaikutusmahdollisuudet ympäristöönsä ja vähän laajemmallekin ovat hyvin rajoitetut.
Olen kuitenkin tänä kesänä lukenut rohkaisevia tekstejä Perusta-lehdestä 4/2013 saksalaisesta pietistisestä teologista ja kasvattajasta August Hermann Franckesta, joka syntyi Lyypekissä 350 vuotta sitten. Hänen merkittävästä elämäntyöstään myös Timo Junkkaala puhui syventymispäivillä.

Francke joutui nuorena pappina saarnaa valmistellessaan tuskan ja levottomuuden valtaan, sillä hän alkoi epäillä, onko Raamattu Jumalan sanaa. Hän heittäytyi lattialle polvilleen ja huusi Jumalalle: - Osoita, että olet olemassa, niin tahdon uskoa Sinuun, rakastaa Sinua ja palvella Sinua kaiken elinaikani!
Hän makasi lattialla jonkin aikaa kunnes kaikki äkisti muuttui. Kaikki epäily oli hetkessä pyyhkäisty pois, samoin kaikki surullisuus ja sydämen levottomuus. Francke tunsi vakuuttuvansa Jumalan armosta. Hän alkoi kiittää ja ylistää. Vaikka oli yö, hän ryntäsi alakertaan kertoakseen heti kokemuksestaan ystävilleen. Hän ravisteli kaverinsa hereille kesken unta ja sanoi: - Iloitse kanssani, sillä olen löytänyt sen, mitä en luullut löytäväni. Jumala on olemassa, ja hän on ilmoittanut itsensä minulle. Nyt saatan uskoa kaikesta sydämestäni!

Tämä hengellinen kokemus muutti Francken elämän niin, että heikkojen  auttamisesta tuli hänelle sydämen asia. Hänen silmänsä avautuivat vähitellen huomaamaan lähellä olevien ihmisten tarpeita. Kun hänen ovelleen tuli poikia kerjäämään leipäpalaa, hän ensin moitti heitä: - Miksi te laiskurit ette ole koulussa? Ette taida tietää edes, kenen kuva katekismuksen kannessa on!
Pojat katsoivat pientä kirjaa, ja joku rohkeni epäillä, että kaipa maistraatin kamreerin.
Kuvassa oli Luther. Siitä Francke kuitenkin ymmärsi, että poikien oli aloitettava opiskelu aivan alusta. Hän palkkasi opiskelijan pitämään köyhille lapsille koulua kaksi tuntia päivässä. Koska lasten olosuhteet usein olivat hirvittävät, hän halusi saada orpolapset kokoaikaiseen hoitoon. Siitä saivat alkunsa orpokodit. 
Francken pääasiallinen kutsumus suuntautui kasvattamiseen, hän purki koulutuksen raja-aitoja eri yhteiskuntaluokkien välillä ja kiinnitti huomiota yksittäisiin oppijoihin. Opettajaseminaarin, julkisen kirjaston ja lastensairaalan perustaminen, sekä koululaitoksen kieliohjelman uudistaminen olivat myös Francken työn tulosta.
Ns. Hallen laitosten alku oli hyvin vaatimaton, muutaman lantin varassa. Orpokotiin otettiin yhdeksän lasta vuonna 1695. Aikaa myöten kuitenkin syntyi kirjapaino, kirjakauppa, apteekki, lääketehdas, labortatorio, lääkärikoulutusta, sairaala ja paljon muuta. Francken kuolinvuonna 1727 hänen laitoksissaan oli 3000 oppilasta. Tärkeimpänä Francke kuitenkin piti Raamatun saamista köyhien käteen.  Ajatus kantoi hedelmää, sillä vuoteen 1903 Hallesta oli levitetty 7 250 000 Raamattua ja Uutta testamenttia.

Pietismiä syytetään usein kapeudesta, joka keskittyy vain hurskaaseen sieluun ja Jumalaan ja eristäytyy maailmasta.  Francken elämä osoittaa kuitenkin, miten herätyskristillisyys ja diakonia kuuluvat yhteen. Francke sai aikaan paljon, ja silti hän oli vain yksi pieni ihminen.
Mikä estäisi, että kristityt vieläkin muuttaisivat maailmaa?
Evankeliumin sanoma voi muuttaa kirkon ja yhteiskunnan. Kristityn ei tarvitse olla voimaton sivusta seuraileva lapsi, vaan jokaiselle löytyy sopivia tehtäviä. 


           
Francken kuva Wikipediasta











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti