torstai 8. elokuuta 2013

Muutoksen aika



Vietin kokonaisen lauantaipäivän veneellä talkoissa järvellä. Kaunis järvenlahti, jonka ympärille kylämme aikoinaan on asettunut, on vuosien kuluessa muuttunut lähes huomaamatta tukkoiseksi. Näin keskikesällä vain kapea väylä johtaa avarammille selille,  nyt lumpeet ja uistinvidat peittävät veden pinnan tiiviinä mattona.
Niinpä  moottoriveneisiin kiinnitetyt leikkurit ja haravat ajelivat lahdella edestakaisin, ja kymmenkunta venekunta keräsi leikattua  biomassaa, jonka traktori sitten kuljetti pellolle.

Koko pitkän päivän uistinvidan kiemuraisia lonkeroita veneeseen kiskoessamme, mielessäni pyörivät  virren 318 neljännen säkeistön loppuosan sanat: " Kun synti kietoo ahdistaa, Jeesuksen veri puhdistaa."

Viime sunnuntain saarnatekstissä Luukas 19:44 Jeesus puhuu Jerusalemin kaupunkia kohtaavista järkyttävistä tapahtumista, jotka ovat seurauksena siitä, ettei kaupunki tuntenut etsikkoaikaansa.
Raamattupiirissä ihmettelimme etsikkoaika-sanaa, se kuulostaa kovin vanhanaikaiselta, lähes "kaanaankieliseltä". Kuitenkin se on säilynyt vanhassa ja uudessa käännöksessä samana.
Etsikkoajaksi kutsutaan aikaa, jolloin ihminen tuntee erityisesti Jumalan vetävän puoleensa. Sanotaan, että tällaisia aikoja ihmisellä on elämänsä aikana kaksi tai kolme. Israelin kansalla etsikkoaika oli silloin, kun Jeesus eli heidän keskellään. Vanhan testamentin puolella puhutaan erämaavaelluksen kohdalla etsikkopäivästä - Jumalan kutsu voi olla niinkin lyhytaikainen - päivä vain!

Jumala voi kutsua ihmistä jo lapsena, kertoohan Raamattu siitä, miten Jeesus siunasi lapsia opetuslasten estelystä huolimatta. Hän sanoi: - Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä heidän on taivasten valtakunta.
Usein etsikkoaika on nuoruudessa, moni on rippikoulun iltanuotiolla tullut Jumalan läheisyyden koskettamaksi. On onnellista, jos ihminen saa kokea, että Jumala vetää puoleensa hyvyydellään, mutta usein etsikkoaikaan liittyy hyvinkin raskaita kokemuksia. Kun mietimme naistenpiirissä etsikkoaikoja, niin eräs meistä alkoi itkeä ja sanoi, että hänen etsikkoaikansa oli silloin, kun hänen poikansa kuoli 18-vuotiaana onnettomuudessa. Kuuntelimme häntä vakavina, olihan häntä kohdannut suurin suru, minkä äiti voi saada.

Mietimme myös sitä, voiko etsikkoaika olla ihmisen vanhuudessa.
 - Kyllä voi, naiset tuumivat. Tämä meidän piirikin on Jumalan kutsua. Ei ole ollenkaan niin yksin uskonsa kanssa!

  Apt. 17: 27 sanotaan: " että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä hapuilemalla voisivat hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä." 

Yläkuva on otettu lahdelta aamupäivällä.
Alempi kuva kuutta tuntia myöhemmin. Maisema on kovasti muuttunut, näkyy sinistä vettä, löytyy avaruutta tukkoisuuden sijaan.
 Nyt  hyräilyttää jo alussa mainitsemani virren säkeistö kokonaan:
"Jumala seurakunnassaan varjelee hoitaa lapsiaan, kun synti kietoo ahdistaa, Jeesuksen veri puhdistaa."



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti