maanantai 4. huhtikuuta 2016

Toisenlainen tarina


Tapasin 'Esterin', Keniasta kotoisin olevan nuoren naisen ensimmäisen kerran kristillisen yhdistyksemme pikkujouluissa. Tyttö istui päivällispöydässä vieressäni ja mietiskelin kuka hän mahtoi olla, sillä yhdistykseemme hän ei ainakaan kuulunut. Tyttö oli hyvin ujon oloinen, tuntui kuin hän olisi kaiken aikaa katsonut sisäänpäin ja ujo hymy antoi ymmärtää, että hän oli kyllä kaikessa mukana, mutta halusi olla rauhassa. Siispä vain hymyilimme. Tyttö oli tummaihoinen ja hänen tukkansa oli kammattu sievillä pikku leteillä ylhäisesti päälaelle. Kutsun häntä tässä kirjoituksessa Esteriksi, koska tälläkin tytöllä oli edeltä määrätty 'missio' elämälleen, kuten Vanhan Testamentin Esterilläkin oli.

Pian selvisi, että tämä Ester oli meille läheisen perheen kummilapsi ja että hänet oli nyt, 24-vuotiaana, kutsuttu vuodeksi au-pairiksi tähän hänen suomalaiseen perheeseensä.
Nyt keväällä on Ester alkanut käydä perheensä kera usein myös rukoupiirissämme - istuu, kuuntee ja laulaa - ja ilmeestä päätellen rukoilee kaiken aikaa hiljaa.

Eräässä rukousillassa muutama viikko sitten oli Esterillä meille kaikille asiaa. Hänellä oli ongelma - eikä suinkaan pienimmästä päästä sellainen! Saimme kuulla merkillisen tarinan:
Nelisen vuotta sitten hän sai ilokseen osallistua ystävättärensä häihin. Se oli ollut ihana ilon päivä. Sitten syntyi nuoren parin ensimmäinen lapsi - poika, joka sai kuninkaallisen nimen 'Shlomo'. Esterimme sai sitä lasta paljon hoidella ja rakastui tietysti tähän ihanaan lapseen. Mutta sitten kaikki romahti. Perhe oli ollut autollaan matkalla, jonka aikana he joutuivat onnettomuuteen. Nuori isä kuoli välittömästi ja äiti kiidätettiin sairaalaan - toinen käsi ja toinen jalka onnettomuuden irti repiminä. Puolivuotias 'Shlomo'-poika säilyi vammoitta? Kuolinvuoteellaan äiti jätti Esterille tehtävän: " Pidä huolta pojastamme!"
Nyt Ester on Suomessa - mutta hengessään hän on tämän 3-vuotiaan pojan luona kotimaassaan, sillä turvallista hoitosuhdetta tälle lapselle ei ehditty saada ennen hänen lähtöään kauas Suomeen.
Kuka poikaa nyt virallisesti hoitaa? Tämä maailma ei ole hyvä pienille, yksinäisille lapsille ja juuri tämä tuska ja hätä näkyi nuoren Esterin olemuksessa.

Tämä nainen sai 'testamentissa' raskaan vastuun. Ymmärrän, että lupaustaan lapsen äidille hän ei voi pettää. Tilanne on kaiken kaikkiaan hankala, sillä 'sopimus' lapsen huolenpidosta on kirjoitettu kuolinvuoteella vain ja ainoastaan Esterin sydämeen - ei minkäänlaiselle paperille.
Onneksi Isämme ylhäällä näkee sydämet. Ehkä tämä tarina saa jatkon. (Ja saikin! Siitä seuraavassa blogissa).


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti