Näkemisestä

Olen ottanut nämä kaksi kuvaa Israelista Tiberiaan läheltä Gennesaretin järven rannalta.
Kuvat ovat samasta kohdasta, ylempi on maisemakuva, mutta toisessa on kuvattu läheltä samaa keltaisena hehkuvaa kukkaketoa.
Tuollaistahan näkeminen yleensäkin on: joku katselee tilannetta kauempaa, toinen taas lähestyy, pysähtyy ja kumartuu katsomaan. Jopa viivähtää.

Joh. 20:1-10 kerrotaan, miten ensimmäisenä pääsiäisenä Jeesuksen haudalle kiirehti kolme ihmistä, Maria, Pietari ja Johannes. Kukin heistä suhtautui eri tavalla näkemäänsä. Kun Maria saapui paikalle, hän näki, että kivi oli vieritetty haudan suulta pois. Hänelle riitti asian toteaminen, hän näki, mutta ei tajunnut. Niin hän kääntyi ja lähti juoksujalkaa kertomaan näkemästään Pietarille ja Johannekselle: - Kivi on siirretty pois!
Kun Pietari saapui haudalle, hän teki havaintoja käärinliinoista. Hän näki, kuinka kasvoja peittänyt hikiliina oli erillään omana käärönään. Pietarin tapa nähdä oli analysoivaa, kreikankieli käyttää siitä  sanaa, joka on meille tutun teoretisoida-sanan pohjana. Pietari näki ja yritti saada näkemästään ehjää kuvaa, hän mietti, oliko hänen näkemänsä mahdollista.
Vasta Johannes näki tilanteen avoimin ja oivaltavin silmin. Joh. 20:8 sanoo: "Hän näki ja uskoi"

Minusta on mielenkiintoista ajatella, miten kreikankielisessä alkuperäisessä tekstissä kunkin kolmen henkilön näkemisestä on käytetty eri sanaa.
Jokainen heistä tunsi Jeesuksen. He kaikki olivat kuulleet hänen opetuksensa ja olivat nähneet hänen tekemänsä ihmeet. He olivat olleet seuraamassa Jeesuksen ristinkuolemaa, mutta olivat kuulleet myös hänen sanomansa ylösnousemisesta. Kuitenkin he käyttäytyivät haudalla eri tavoin, vaikka näkivät saman avoimen oviaukon ja penkille jääneet käärinliinat.

Tämä ensimmäisen pääsiäisen teksti haastaa meidätkin miettimään, mitä oikein näemme ympärillämme tämän päivän Suomessa ja maailmassa. Mitä näemme äiteinä, isinä, isovanhempina, naapureina, sukulaisina?
Näetkö elämän sellaisena kuin Maria, toteat vain ja juokset pois. Vai rupeatko Pietarin tavoin pyörittelemään ja ihmettelemään näkemääsi: tämä ei voi olla mahdollista?
Tai kenties olet kuin Johannes, jolla on avoimet silmät, jota hänen näkemänsä puhuttelee niin paljon, että  koko elämä muuttuu?
Nähty koskettaa niin paljon, että otat asian omaksesi, otat siihen kantaa ja ryhdyt toimimaan.
Sellainenko näkijä olet?