Tarkkasilmäisimmät lukijat ovat varmaan huomanneet, että Salome ja minä vuorottelemme blogimme kirjoittajina joka kolmas päivä. Tänään olisi ollut Salomen päivä, mutta hän lepäilee parhaillaan keuhkokuumeen kynsissä.
Kun tänään viestittelimme kuulumisia, niin Salomelta tuli tällainen ihan tyytyväinen viesti: "Minut on nyt ylennetty - kymmenen päivän ajaksi - kokopäiväiseksi rukoilijaksi. Ei paha."
Niinpä sitten heti lähetinkin vauhdilla hänelle mielessäni päällimmäisenä pyörivän rukousaiheeni.
Itse olen pari päivää sitten palannut matkalta Etelä-Saksan Freiburgista. Eräs ruotsalainen, ekologisia vaatteita valmistava firma järjesti syksyllä kilpailun, jossa piti 10 sanalla perustella, miksi käyttää heidän vaatteitaan. Yllätyksekseni sainkin sitten jonkin ajan kuluttua puhelinsoiton, jonka alussa tuntematon nainen itki pitkään ja hartaasti, että "olen niin onnellinen teidän puolestanne, kun olette voittanut päävoiton, kahden hengen matkan Schwartzwaldiin".
Nyt oli matkan toteutumisen aika. Siirtyminen ruskeanharmaasta loskaisesta Keski-Suomesta vihreään, kukkivaan kevääseen, tuntui saapumiselta Edenin puutarhaan. Puistoissa olivat hevoskastanjat nupuillaan, viiniköynnöksien silmut pullottivat hennon vaaleanpunertavina. Kukkapenkeissä loistivat jo unikot, kaihonkukat ja orvokit.
Kaiken kauneuden taustalla kaikui mustarastaan huilu.
Totta olivat Laulujen laulun 2: 11-13 sanat: "Talvi on mennyt , sade on laannut, se on kaikonnut pois.
Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt. Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan.
Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos!"
Ihan vielä ei Suomessa eletä hehkeintä kevättä, mutta kuukauden kuluttua olemme samassa kuin eteläinen Saksa nyt. Kiitollinen mieli suorastaan kumpuaa kevättä tännekin odotellessa.
Psalmi 100 kehottaa: "Iloitse maa! Kohottakaa riemuhuuto Herralle!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti