Äkkiä kaikki on toisin

Moni on varmaan joutunut samanlaiseen tilanteeseen kuin minä muutama viikko sitten.
Puhelin soi, ja siskoni soitti. Jo puhelun aloituksessa oli jotain outoa, sillä hän piti alussa pitkähkön tauon, jolloin valpastuin erityisellä tavalla ottamaan uutista vastaan.
Hän oli sairastunut vakavasti, ja leikkaus olisi pian edessä.

Kaikki oli äkkiä toisin. Elämä jakautui kahteen osaan: oli aika ennen ja jälkeen saadun tiedon.
Tuntui, että vielä eilen oli ollut tietämättään käsittämättömän onnellinen - eikä sitä ollut edes tiedostanut. Oli vain mennä porskuttanut arkea tyytyväisenä eteenpäin.

Siskoni on ollut aina elämässäni. Muistan hänet jo aivan vauvana istumassa kotitalomme pihalla selkä suorana keltaisten voikukkien keskellä. Ja vaikka en ollut paljoa vanhempi, raahasin häntä vauvana kainalossani - mikä tietysti oli kiellettyä - koska hän pyrki koko ajan valumaan sylistäni lattialle.

 Nyt minulla on samanlainen tunne, että pikkusiskoni on taas laskettu käsivarsilleni.
"Kantakaa toistenne kuormia, niin te täytätte Kristuksen lain", Paavali kehottaa.
Sairastuneen rinnalla jokaisella on paikka kuuntelijana ja rohkaisijana. Kannattelijana.

Tärkeä rooli on myös toimia rukoilijana. Me jotka luotamme siihen, että on olemassa taivaallinen Isä, joka välittää lapsistaan ja rakastaa heitä, voimme laskea taakkamme Hänen käsiinsä.
Voimme luottaa siihen, että Isämme rakastaa meitä enemmän, kuin itse koskaan pystymme edes ymmärtämään. Hän haluaa meille vain hyvää: sairauden sijasta terveyttä, kuoleman tilalle elämän.
Jeesus on itse kulkenut Voittajana sairauden ja kuoleman läpi. Tähän voittoon takerrumme ja uskomme siihen tässäkin sairaudessa.
Pyydän myös blogimme lukijoita huokaamaan ylöspäin rakkaan siskoni puolesta, että hän paranisi ja Jeesus itse tulisi tämän sairauden kautta kirkastetuksi! Kiitos jo etukäteen jokaisesta rukouksesta!