lauantai 22. lokakuuta 2016

Ihana maa


Terveiset mökkimme kesäkeittiöltä. Miten muistuikin tänään mieleeni Markus -sedän vakava ohje 1950-luvun lastentunnin päätteeksi:"Muistakaa kaikki pienet pojat ja tytöt siellä radioittenne ääressä, syödä kiltisti ja reippaasti joka aamu lautasellisen kaurapuuroa."

Markus-setää toteltiin ja minä tottelen häntä tässä suhteessa yhä.
- No - omat lapseni saivat 1960-luvulla ruokaohjeen Pelle-Hermannilta. "Suolaa, suolaa...enemmän suolaa..." Tästä ohjeesta olen luopunut, eivätkä nyt jo aikuiset lapsenikaan sitä onneksi noudata. Sitä paitsi - tuo suola taisi olla hänen taika-aineensa, eikä mikään syötäväksi tarkoitettu.

Minä en lue mainoslehtisiä, en katso mainoskanavia - huono kuluttaja, toden totta. Mutta erästä mainoslehteä luen. Se on pikkuruinen kirjanen, jota jakavat apteekit aina muutaman kerran vuodessa. Ikäväkseni olen huomannut, että sekin lukeminen on vaarallista. Uusien tuotteiden selostukset on niin taidokkaasti laadittuja, että jollet syö ja syötä juuri tätä uutta valmistetta puolisollesi ja itsellesi - olet huonosti aikaasi seuraava ja terveyttäsi vaaliva kansalainen. Syksyisin tulee haalittua vaikka mitä, joista ei keväällä enää edes muista, mitä vitamiineja nuo pienet mustat tai vielä pienemmät punaiset edes olivat.

Markus-sedän aikaan nielaistiin joka aamu
ruokalusikallinen pöytälämmintä kalanmaksaöljyä,
joka meni kurkusta alas vain pitämällä nenästä kiinni. Ja sitten sitä kaurapuuroa.

Luin jostakin viime kesänä liikuttavan tarinan jo korkeaan ikään päässeestä pariskunnasta . He olivat viettäneet pitkään jatkuneet eläkevuotensa eläen terveellistä elämää; olivat hieman matkustelleet, harrastaneen paljon - lepoa, liikuntaa ja lämmintä yhdessäoloa - ei stressejä - vain vitamiineja ja hivenaineita.
He elivät kumpainenkin yli 90-vuotiaiksi. Mummo lähti ensin ja melko pian sai vaarikin kutsun kotiin.
Kun vaari oli tullut perille, katseli hän hämmennyksen vallassa kaikkea näkemäänsä ja sanoi lopulta vaimolleen:
" Voi meitä poloisia. Olisimme päässeet tänne ihanaan maahan jo aikaa sitten, jollet sinä olisi syöttänyt minulle kaiken aikaa niin kamalia määriä niitä vitamiineja."
Aamen. Siis että miten olla ja elää?

1 kommentti:

  1. "tänne ihanaan maahan", miekii aattelen noin. Se maa on jotain niin ihanaa ettei sitä voi osata kuvitella.

    VastaaPoista