Saattokellojen jylhä kumu kaikui hämärässä illassa kaupungin yli. Keskustan kirkon kellot vastasivat kauempaa mäeltä kuuluviin Taulumäen kirkonkellojen hitaisiin, pysähdyttäviin lyönteihin. Kellot soivat joka ilta kello 17 Aleppon n. 250 000-300 000 uhrin muistoksi. Soittaminen jatkui lokakuun 24. päivään, YK:n päivään asti. Samalla me suomalaiset rauhan keskellä pohjoisessa halusimme sanoa EI loputtomille pommituksille, raunioiksi murskaantuville kodeille ja pienten lasten hädälle ja pelolle, joka parhaillaan riehuu maailmassa muutaman tunnin lentomatkan päässä maastamme.
Toinen pysähdyttävä murhe on Haitin kohtalo. Maan läpi pyyhältänyt hurrikaani, hirmumyrsky Matthew, joka kulki 235 km nopeudella, tuhosi suurimman osan jo ennestään köyhän maan sadosta. Mennessään se kaatoi betoniseiniä, kiskoi taloista kattoja ja kiskoi puita juuriltaan. Maan pääkaupungista, Jeremiasta, tuhoutui 80 %. Myrskyssä tuhoutuivat kodit ja muut elämisen ja ansaitsemisen puitteet. Nyt tilalla ovat puute ruuasta, juomasta ja lääkkeistä.
Näiden aivan konkreettisten murheiden taustalla häilyy suurvaltojen vastakkain asettuminen. Poliittisten kommentaattoreiden mukaan elämme todella vakavia aikoja, eikä uhkia voida vähätellä. Saksan ulkoministeri F-W Steinmayer sanoo, että kohoava jännitys USA:n ja Venäjän välillä on vaarallisempi kuin kylmän sodan aika. Alunperin Aleppon kapinallisten kukistamisesta alkanut selkkaus on laajentunut suurvaltojen uhitteluksi, ja nyt jo siirrellään sotavarustusta entisten itäblokin maiden rajoille.
Täälläkin päivän uutiset täyttyvät kuvista asehankinnoista ja sotaharjoituksista.
Itsekin säikähdin jonkin verran, kun istuessani työpöydän ääressä edessäni puitujen syksyisten viljapeltojen yllä yhtäkkiä lensi kymmenen hävittäjää. Vaikka kyse oli toki vain harjoituksesta, ajatukset väistämättä siirtyivät tositilanteeseen - entäpä jos kuitenkin joskus?
Jos alamme katsoa maailman tilannetta suoraan silmiin, mielen valtaa helposti ahdistus ja masennus. Varsinkin jos pysähdymme miettimään lapsiamme ja lastenlapsiamme. Millainen elämä heitä on odottamassa? Kuinka lasten lasten unelmat toteutuvat?
Meidän pitää kuitenkin kaiken keskellä pysyä rohkeina ja jakaa sitä asennetta myös läheisillemme.
Jeesus rohkaisee meitä, kun hän sanoo Joh. 16 puheensa lopuksi: - Tämän olen puhunut teille, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat: minä olen voittanut maailman.
Voimme rukoilla rauhaa vaikkapa virren 918 sanoilla. Virren sanat ovat kahdeksalla eri kielellä. Kirjoitan tähän ne suomeksi, arabiaksi ja hepreaksi.
Rauhan Herra, suo rauha.
Rauhaa kaipaamme niin.
Rauhan Herra, suo rauha.
Kaipaamme rauhaa niin.
Jää rabba ssälääm
amtir aläinää ssälääm
Jää rabba ssälääm
imla quluubänää sälääm.
Adonai hashalom
ten lanu et hashalom.
Adonai hashalom,
sim belibeinu hashalom.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti