Kotimatkalla.

Ystävättäreni avomies joutuu maanantaina leikkaukseen. Edessä on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Toinen munuainen on jo poistettu ja nyt on syöpä kääriytynyt toisenkin munuaisen ympärille. Ellei potilas kuole jo leikkauspöydälle, on edessä joka tapauksessa lopun elämää kestävä dialyysi. Tilanne olisi kelle hyvänsä ahdistava, mutta toivoton se on tälle potilaalle, koska hänellä ei ole uskon tuomaa tulevaisuutta ja toivoa.

Minun työhuoneeni seinällä on erään minulle täysin tuntemattoman henkilön kuolinilmoitus  vuodelta 2006.  Olen säästänyt sen siitä syystä, että siinä omaiset kertovat, mikä on ollut tämän heidän Jaakkimassa syntyneen ja Lontoossa kuolleen tätinsä - niin elämän kuin kuolemankin kiinnityspaalu. Pienessä kellastuneessa kuolinilmoituksessa on seuraavan lainen sanoma - ikään kuin tämän Bertta-tädin itsensä lausuma:

"Arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja kaunis on minun perintöosani."

Nämä eivät kuitenkaan ole Bertta - tädin lausumia sanoja vaan hänen sisäistämiään sanoja Raamatusta, psalmista 16:6.

Kuvani on varmaan samana vuonna otettu kuin Jaakkimalainen Bertta on kuollut. Olen ottanut kuvan inkeriläisessä Tervolan vanhainkodissa. Joku meistä suomalaisista matkaajista kertoo varmaan juuri tälle kärsimysten läpi kulkeneelle joukolle Taivaallisen Isän rakkaudesta heitä kohtaan. Sanoman vastaanotto on ihanaa katsottavaa. Katsoin itsekin kuvaa kauan ja hartaana, jokaista taivaan kansalaista - kutakin erikseen ja heitä kaikkia yhdessä. Tähän kuvaan on tallentunut se, mikä saa meidät lähtemään - aina uudestaan ja uudestaan vaivalloisille retkillemme Inkeriin.
Mutta miksi  sanoma taivaasta uppoaa  niin huonosti meihin suomalaisiin. Ei edes kyseinen 'herra potilas', josta lukuni alussa kerroin - ota vastaan lahjaa, että jos on hänen hetkensä täältä erota, niin hänellä on lupa pyytää, että hänen Isänsä ja Luojansa olisi häntä Taivaan 'porteilla' vastaanottamassa.
Olemmeko me liian viisaita vai liian ylpeitä nöyrtymään sen edessä, että vaikka kaikesta emme voikaan itse päättää, niin lopullinen sijoituspaikkamme on meidän kunkin päätettävä täällä ajassa - itse.