lauantai 21. syyskuuta 2013

Raamatun lyhyimmän elämäkerran sankari


Nykyään on kovin muodikasta kirjoittaa elämäkertaa. Itsekin olen sitä vuosien kuluessa yritellyt. Olen osallistunut jopa kolmelle elämäkerran kirjoittamisen kurssille ja saanut nipullisen tekstejä aikaiseksi. Vaikeutenani on se, että kirjoitelmani tahtovat yleensä jossakin vaiheessa karata mielikuvituksen puolelle. Tuntuu, ettei tarinani ole tarpeeksi kiinnostava, jos en rakenna siihen draaman kaarta. Valitettavasti tavallinen elämä ei yleensä ole draamaa, asiat vain tulevat, lipuvat ja sitten tulee taas uutta. Jännityksen tihentymistä,  tapahtumien huippua ja sieltä nopeaa laskua ei tavallisessa elämässä paljoakaan näy. Sisareni sanoi minulle elämäkerran tekemisestä, ettei ole mitään järkeä kirjoittaa elämäkertaa, jos ei malta pysyä totuudessa. Kai se niin on, siksi elämäkertani käsis parhaillaan vain lepäilee.

Salome puhui viimeksi Raamatun lyhyimmästä elämäkerran päähenkilöstä, Jabesista. Kirjoitan sen vielä tähän, jos joku lukijoita ei ole sitä ehtinyt Aikakirjoista (1. Aik. 4: 9-10) lukaisemaan.
"Mutta Jabes oli suuremmassa arvossa pidetty kuin hänen veljensä; ja hänen äitinsä oli antanut hänelle nimen Jabes sanoen: "Olen synnyttänyt hänet kipuja kärsien". Ja Jabes huusi Israelin Jumalaa sanoen: "Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit  pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!" Ja Jumala antoi hänen pyyntönsä toteutua. 

Amerikkalainen Bruce Wilkinson on kymmeniä vuosia rukoillut Jabesin rukousta, opettanut siitä ja perustanut maailmanlaajuisen järjestön, jonka pohjana on kyseinen rukous. Hän on kokenut saaneensa siunauksia tuon rukouksen kautta samoin kuin tuhannet muut.
Siunaus tarkoittaa hyviä ja onnellisia asioita elämässämme, mutta lisäksi siinä on mukana jotain yliluonnollista. Saamme vastaanottaa jotain sellaista, mihin omat voimamme ja kykymme eivät riittäisi.
Kun Jabes rukoilee, hänen huudahduksensa "Jospa!" on väkevämpi kuin suomen kielessä. Siihen liittyy ajatus jospa sinä todella  siunaisit minua. Jabes haluaa sananmukaisesti antaa Jumalalle halunsa ja heikkoutensa niin, että Jumala tahdollaan ja voimallaan tekee niistä jotain uutta ja oman mielensä mukaista. Jabes ei pyydä maallista hyvää, uutta asumusta, kaunista vaimoa, terveitä lapsia ja suurta karjaa, kun hän rukoilee Jumalaa laajentamaan aluettaan. Hän näkee samalla, että Jumalalta saadut kärsimykset ja koettelemuksetkin ovat siunauksia. jotka voivat olla rakentamassa ihmisen elämää Jumalan mielen mukaiseen suuntaa.  Hän haluaa jättää Jumalalle kaiken saamansa, niin hyvät kuin vaikeat vaiheet, sillä kaikkia niitä Jumala voi käyttää työssään alueen laajentamiseksi. Kyseessä on Jabesin tehtävä ja työ Jumalan valtakunnan pelloilla. Jumalan ja Jabesin laajenevat alueet hengellisillä maa-alueilla ovat yhteneväiset!
Jabes rukoilee Jumalan kättä ohjaamaan matkaansa. Hän on Jabesin ohjaaja ja turva, joka antaa rohkeutta. Hän myös rukoilee, että Jumala kokonaan varjelisi hänet pahan kynsistä niin, ettei hän edes joutuisi sen keskelle. Hän myös pyytää, että Jumala olisi hänelle armollinen, päästäisi hänet onnettomuuksista ja vaivoista.
Jabesin rukous on Jumalan mielenmukainen, koska Jumala sallii hänen pyyntönsä toteutua.

Ajattelen kuitenkin, että Jabesin rukous on vain yksi mallirukous. Paljon tärkeämpi on Jeesuksen opettama Isä meidän-rukous. Jos Jeesus olisi katsonut, että Jabesin rukous on riittävä, hän olisi viitannut siihen ja kehottanut ihmisiä rukoilemaan sen mukaan. 
Ajattelen, ettei Jabesin rukouksesta mitään haittaakaan ole, jos pitää mielessään, että se on Jumalan työtoverin rukous. Siinä ei rukoilla asioita itsekkäästi vain omaksi hyväksi, vaan siinä keinot ja päämäärät Jumalan valtakunnan sanoman eteenpäin viemiseksi. Rukous puhuu vuorovaikutuksellisesta suhteesta Jumalan ja hänen työmiehensä välillä.



2 kommenttia:

  1. Kirjoitit, että kärsimykset ja koettelemuksetkin voivat olla siunauksia. Tuli mieleeni Mooseksen siunaus ennen kuolemaansa Israelin kansalle. 5:Moos.33:13,14,jne....Ja Joosefista hän sanoi: Herra siunatkoon hänen maansa kalleimmalla kasteella, joka tulee taivaasta, kalleimmalla, mikä tulee syvyydestä alhaalta. Kalleimmalla, minkä aurinko antaa, kalleimmalla, minkä kuun vaiheet tuottavat.jne......Joosefin elämän vaikeat vaiheet tuottivat todella kauas kantoisen siunauksen. Tämä sama asia voidaan lukea myöskin 1 Moos. 49:25,26.

    VastaaPoista
  2. Tuli mieleeni, kuinka Mooses siunasi ennen kuolemaansa Israelin kansan. Joosefin sukukunnan kohdalla hän sanoi:1 Moos:49:25,26 Isäsi Jumalan avulla, joka sinua auttakoon, Kaikkivaltiaan avulla,joka sinua siunatkoon, antakoon siunauksia ylhäältä taivaasta, siunauksia syvyydestä alhaalta, siunauksia nisistä ja kohdusta.
    Sinun isäsi siunaukset kohoavat yli minun vanhempaini siunausten, yli ikuisten kukkulain ihanuuden. Ne laskeutukoot Joosefin pään päälle, veljiensä ruhtinaan päälaelle. Saman asian voi lukea myöskin 5 Moos:33,13. Joosefin elämän vaikeilla vaiheilla oli todella kauas kantoiset seuraukset.

    VastaaPoista