Kurkistus tuonpuoleiseen.

 Kuva:
Hyvin varhainen aamu saarella.Miten kaunista tänään? Miten voi olla näin vihreää?
Magdaleenan helluntai-tekstiin liitetyistä kuvista oli helposti todettavissa, että juuri tämä heräävä kevät on ehkä maamme ihanin vuodenaika.

Täällä maan päällä on taivaallisen kaunista, entä sitten itse taivaassa?
 Olen usein pohtinut sitä, miksi niin monille valinta siitä missä aikoo viettää iäisyytensä - on niin yhdentekevää.
Jos minulta kysyttäisiin, haluaisinko asua lopun ikääni mielummin onnellisten ihmisten paratiisisaarella yltäkylläisyydessä, vai Pohjoisella jäämerellä pimeässä ja kylmässä, ilman auringonvaloa ja kukkasia - ei kysymykseen olisi vaikeaa vastata -tietenkään.

Mutta kun taivasasioista puhutaan - ja vaihtoehtoja on tasan kaksi - niin miksi ihminen vapaaehtoisesti valitsee sen tuntemattoman ja pelottavan iankaikkisuuden, vaikkei se toinenkaan vaihtoehto 'maksa' meille mitään.

Alla oleva kuva on kirjasta Poika joka kävi taivaassa. Sen on maalannut eräs Akine-niminen tyttö, joka oli lapsena, vakavan tautikohtauksen seurauksena, kuollut ja päässyt  käväisemään taivaassa, kunnes hänet palautettiin takaisin ruumiiseensa.
Kirjamme poika oli myös kokenut 6-vuotiaana saman ihmeen - siis kuoli ja heräsi kuolleista. Hän valitsi tämän kuvan kaikista Jeesuksesta maalatuista kuvista siksi kuvaksi, joka hänen mielestään myös todella näytti siltä Jeesukselta, jonka hän oli taivasmatkallaan saanut tavata.
Tuntematon tyttö maalasi kuvan, tuntematon poika tunnisti kuvan henkilön. Siis lapsuudessaan kuoleman kokeneet tyttö ja poika, kotoisin maapallon äärilaidoilta.

Monilla aikuisillakin on tällaisia kuolemanjälkeisiä kokemuksia, jotka he muistavat hyvin, palattuaan elvytyksen jälkeen takaisin ruumiiseensa. Nämä kertomukset ovat usein hyvin samankaltaisia - ensin on tunneli, värejä, musiikkia, tuttuja ihmisiäkin - ennen heitä kuolleita omaisia ym. Mutta mitkään kertomukset näistäkään todistuksista, siis siitä , että kuolemanjälkeistä elämää ON, eivät näytä puhuttelevan niitä ihmisiä, jotka eivät tahdo Jumalan taivaaseen mennä. Minkäs sille sitten voi. Valinta vaan on tehtävä täällä maan päällä.

Luukkaan evankeliumissa on kertomus rikkaasta miehestä ja köyhästä ja sairaasta Lasaruksesta.(Luuk.16: 19-31). Se on yksi tutuimpia kertomuksia kouluajoilta. Rikas mies pyytää tuonpuoleisessa tuskissaan, että Lasarus lähetettäisiin kostuttamaan hänen kuivia huuliaan ja lisäksi hän pyysi, että Lasarus, joka hänen kotikylässään ennen kerjäläisen kuolemaa hyvin tunnettiin, lähetettäisiin varoittamaan hänen veljiään, etteivät he vain joutuisi samaan paikkaan, jossa hän nyt kitui.
Jeesuksen vastaus rikkaalle miehelle oli kuitenkin tiukka, suorastaan tyly. Hän sanoi, että meillä on täällä maan päällä kaikilla ollut mahdollisuus ja tieto siitä miten elää (mm. omassatunnossa) ja jatkoi, että vaikka joku enkeleistä menisi heitä valistamaan maan päälle, eivät he kuitenkaan uskoisi.
 
Minun ystävättäreni poika kuoli alle kaksikymppisenä oman käden kautta. Kesken äidin pakahduttaa surua tapasimme sattumalta erään nunnan. Äiti juoksi heti nunnalta kysymään, tietääkö hän missä hänen poikansa nyt on. Nunna vastasi hänelle heti reippaasti ja rohkeasti, että " taivaassa tietenkin."

Minun mielestäni asia ei kuitenkaan ole ihan noinkaan. Tutkittuani näitä asioita olen tullut siihen ymmärrykseen, että vain uskossa kuolleet ovat jo nyt taivaassa. Kaikki muut ovat jonkinlaisessa välitilassa odottamassa sitä päivää, jolloin 'kirjat' avataan. Silloin nämä ihmiset tuomitaan tekojensa (mm. omantunnon) mukaan. Kaikilla meillä kun on sydämeen istutettu tieto hyvästä ja pahasta. Se on luotettava apu, ellei sitä turmella. Siis - vain uskossa kuolleet pelastuvat ja pääsevät perille ilman odotustilaa - Jeesuksen veren suojassa ja ansiosta. Tämä muutos 'tuonelassa', jossa Vanhan testamentin aikaan oli kaksi osastoa, niin kuin Lasaruksen kohdalla asian ymmärtää, muuttui Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen, ja Hänessä kuolleet siirretään heti 'Aabrahamin helmaan', kuten se runollisesti ilmaistaan.
Ristillä viruessaan toinen ryöväreistä anoi Jeesukselta anteeksiantoa ja pyysi, että tämä muistaisi häntä kun tulisi valtakuntaansa. Vastauksessaan ryövärille Jeesus sanoi selvästi: "Totisesti minä sanon sinulle:  tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."( Luuk. 23: 43)
Juuri tämän taivaan kävivät kuvan maalannut tyttö, nimeltään Akine ja mainitsemani pieni poika, Colton, omin silmin kokemassa.
Rankkaa asiaa tämä, mutta kerran me kaikki joudumme tämän asian eteen - halusimmepa tai emme.

Ps. Tytön muita maalauksia voi käydä tutkimassa osoitteessa www.artakine.com