kuva on ollut
Suomen kuvalehden
kannessa elokuussa v.1940. Kuvan nimenä on:
Usko tulevaisuuteen.
Uudisasukkaan perhe.
Eipä tämä nuori perhe tässä vielä voinut aavistaa, miten pitkä taival tällä 'uskon' tiellä heillä vielä olisi edessään.
Luin tämän aamun aamupalaksi Magdaleenan tuoreen blogikirjoituksen otsikolla "Suomen parhaaksi".
Päivittelin siihen liitetyn virren 522 (vuodelta 1836) sanoja, jotka tuntuivat niin napakasti sopivan siihenkin tilanteeseen, jossa maamme juuri hetkellä näyttää mm.poliittisesti olevan. Eikö siis mitään uutta?
Kun päätin tutkia tarkemmin sitä, millaiseen Suomen historian hetkeen kyseisen virren sanat on mahdettu aikanaan kirjoittaa, ja kuka on tämä Jacov Tengström, joka virren on sanoittanut, kävin penkomassa myös omaa kirjahyllyäni. Etsiessäni tekstiini sopivaa lähdeteosta, löysinkin hyllystä yllätyksekseni 75 vuotta vanhan Suomen kuvalehden. Ihastuin siinä olleen kansikuvan tunnelmaan, joten päätinkin alkaa tutkia ensin hieman maamme 1930-lukua. Mikä oli ollut juuri tuon kuvan ja tuon perheen taustamaailma?
1930-luvun Suomi on tuon avioliitton solmimisen aikaan ollut kolmen ja puolen miljoonan asukkaan maatalousyhteiskunta. Kyseistä vuosikymmentä leimasivat jyrkät poliittiset ääri-ilmiöt. Vuosikymmenen alkupuolella vaivasi maatamme ankara lama, joka vuosikymmenen loppupuolella vaihtui kiihkeäksi nousukaudeksi. Mutta sitten, kuten kaikki muistamme - päättyi tämä vuosikymmen katastrofiin, Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen marraskuussa 1939.
Kun katson kuvassa olevan nuoren miehen olemusta mietin, mitä tuon vakavan katseen takana on? Nuori mies, missä ovat ajatuksesi? Ovatko ne takanapäin, neljä kuukautta kestäneen sodan muistoissa vai edessäpäin - pelkona siitä, mitä tästä kaikesta on tullakseen. Entä nuori äiti mietteineen, vasta tyttönen, synnyttänyt neljännen pienokaisensa keskellä talvisotaa.
Kuvan ottohetkellä, elokuussa 1940, elettiin Suomessa Välirauhan aikaa. Kukaan poliitikkomme tai sotilaamme ei kuitenkaan tainnut tuolla hetkellä uskoa siihen, että Talvisodan rauha olisi pitävä. Sitä paitsi Neuvostoliiton rauhanehtoja pidettiin täysin kohtuuttomina. Baltia oli miehitetty ja suursota riehui ympärillä. Mikään ei näyttänyt, eikä tuntunut hyvältä.
Suomen omallakin poliittisella rintamalla käytiin jonkinlaista valtapeliä, erityisesti juuri tuolloin - elokuussa 1940. Kukaan ei tainnut tietää edes sitä, kuka maatamme silloin johti - sairasteleva presidentti Kallioko vai Mannerheim, Ryti, Paasikivi vai Tanner? Tuntuu traagiselta sekin, että presidentti Kallio kuoli rautatieasemalla, ollessaan kunniakomppanian saattelemana lähdössä kotimatkalle Nilsiään. Hänenhän kerrotaan kuolleen Mannerheimin käsivarsille. Presidentti Kallion kotimatkasta tulikin siis taivasmatka. Kaunista! Kun Suomen kuvalehden kansikuvan johdattamana olin ajautunut aivan uuteen aiheeseen, luin nyt uudelleen virren 522, josta olin aikonut kirjoittaa. Tässä virren säkeistöt 2 ja 3. Kiitos näistä - Magdaleena.
" Poista neuvotteluistamme epäilys ja itsekkyys.
Silloin johtaa tahtoamme luottamus ja ystävyys.
Silmät, sydän aukaise - maailmamme hädälle.
Vyötä lahjonmattomuuteen, tehtäviinsä valitut.
Ohjaa laajakatseisuuteen johtajiksi kutsutut,
vastuutansa kantamaan, heikoimpia puoltamaan."
Sananlaskut 11: 14 sanoo tiukkaan sävyyn: " Missä ohjausta ei ole, siinä sortuu kansa."
On siis syytä muistaa, tänä vaikeana aikana, esirukouksin presidenttipariamme, vastamuodostettavaa hallitusta sekä eduskuntaa - ettei maallemme jälleen kävisi 'köpsästi'.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti