Elämäni koskettavin katoaminen tapahtui vuosia sitten perheemme Veera-samojedille. Veera oli hyvin lempeä ja rauhallinen koira, joka tavallisesti kuljeskeli vapaana, mutta se oli tällä kertaa kiinnitetty pihakuusen alle. Eräänä huhtikuisena päivänä koira kuitenkin sai vainun jostakin ja karkasi naruineen omille teilleen. Tyhjä rengas vaan keinahteli tuulessa kuusen oksassa.
Alkoi tietysti kova etsiminen, koiraa huhuiltiin ja jälkiä etsittiin kevään viimeisiltä lumilta. Kyseltiin kyläläisiltä, ja lähimetsät kierrettiin joukolla moneen kertaan. Minkäänlaista havaintoa Veerasta ei näkynyt. Yöt kuluivat miettiessä, missä pörheä, valkoinen lemmikkimme oli - liekö joutunut suden suuhun!
Kului pari unetonta viikkoa, kunnes kaukana metsän keskellä asuva yksinäinen mies kuuli eräänä aamuna mökkinsä läheltä vaimean haukahduksen. Hän lähti ihmetellen katsomaan. Siellä Veera oli narustaan takertuneena kuusen näreeseeseen. Se oli kurkotellut janoonsa ympäriltään viimeisiä lumikokkareita ja säilynyt viikot hengissä.
Viime sunnuntain teksti Luukas 15: 1-10 kertoo vertauksen eksyneestä lampaasta, jonka hyvä paimen vaivojaan säästämättä etsii. Paimenelle tämä yksi kadonnut lammas on niin arvokas, että hän jättää 99 muuta ja lähtee kadonneen perään. Hän uskaltaa jättää toiset lampaat autiomaahan, vaikkei voi taata niidenkään turvallisuutta. Kuitenkin Jeesus pitää itsestään selvänä, että hyvä paimen etsii kadonneen lampaansa. Hän sanoo: ” Totta kai hän jättää ne 99, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen”.
Jokainen ihminen on tärkeä Jeesukselle. Vaikka tämä olisi lähtenyt omille teilleen minkä tahansa yllykkeen takia, niin Jeesus on aina valmis kutsumaan kadonneen takaisin. Hän etsii autiomaista, mutkaisilta poluilta, kallionkielekkeiltä tai rotkojen pohjllta. Aina ei etsijän työ saa kiitollista vastakaikua, ihminen voi omassa ylpeydessään torjua Jeesuksen auttamaan ojentuneen käden ja sanoa, että kyllä minä pääsen täältä vaikeuksista omin neuvoinkin. En tarvitse apua!
Valitettavasti tällainen erämaahan jääminen vie eksyksissä olevan yhä syvemmälle kuivuuteen ja hankaluuksiin.
Hyvä paimen on lampaansa löytymisestä todella onnellinen. Raamattu kertoo, että paimen nostaa lampaan iloiten hartioilleen, hän järjestää jopa ystävilleen ja naapureilleen kekkerit tapauksen kunniaksi. Hän pyytää heitä: ”Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa”.
Mielenkiintoinen näkymä avautuu myös Jeesuksen sanoista, että samaan aikaan iloitaan taivaassakin syntisen kääntymistä Jeesuksen luo. Siellä enkelit juhlivat!
Kukaan ei ole liian nuori tai vanha tarttumaan Hyvän Paimenen auttavaan käteen. Hän kantaa pienintäkin karitsaa, mutta lupaa myös jo ikääntyville Jes. 46:4: ”Teidän vanhuuteenne päiviin saakka minä olen sama, vielä kun hiuksenne harmaantuvat, minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt ja niin yhä teen, minä nostan kannan ja pelastan.”
Lampaan rukous:
Hyvä Paimeneni! Älä anna minun koskaan unohtaa, että olen ollut eksynyt lammas, ja että otit minut iloiten hartioillesi. Kiitos, että välität minusta, vaikka olen ajattelematon ja omapäinen. Miksi muistan vain harvoin kiittää siitä, että autoit minut turvaan? Anna anteeksi kiittämättömyyteni! Varjele minua edelleen, valvo askeleitani ja valaise tieni pimeässä laaksossa. Kanna minut olallasi pelottavien rotkojen yli. Ja anna levätä helmassasi, kun vihdoin olen kotona Sinun luonasi.
(Julkaistu Sydän-Hämeen lehdessä 8.6.2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti