Tämä ei ole tunnetun kauppaketjun mainos, vaikka kuvan kehotus onkin napattu erään lähikaupan ikkunasta. Siinähän tietysti vihjaillaan, että nyt pitäisi kipittää ostamaan makkaraa, kyljyksiä sekä muita herkkuja ja kokoontua grillin ympärille kesäiltaan yhdessä perheen ja ystävien kanssa. Mainoksen sanat kuitenkin luovat rintaan pakahduttavan rajallisen ja kiireisen tunteen. Mieleen nousee pelottava ajatus: entäpä jos tämä päivä tosiaan olisi ...
Tänä vuonna kesän tulo on tapahtunut todella vauhdilla. Tuntuu, että vasta äsken leskenlehdet kukkivat, mutta nyt sen kukat ovat ehtineet jo muuttua höydyksi. Tuomi ja omenapuu olivat hetki sitten täynnä kukkia, mutta molemmat ovat jo varistaneet valkoisen huntunsa maahan.
Käenrieskat ovat hävinneet kokonaan, samoin nurmikon pienet sipulikasvit kadonneet ruohikon peittoon. Kurjenpolvi, joka yleensä kukkii juhannuksen aikaan on aloitellut kukintaansa jo pari viikkoa sitten. Leinikkejä löytyy pihan reunalta ja päivänkakkaran nuput pullistelevat jo valkoisina.
Nopeus on ollut alkaneen kesän tunnussana. Toivottavasti juhannuksena saamme sentään vielä nauttia kukkaloistosta!
Psalminkirjoittaja puhuu ihmisen elämän lyhyydestä, ajankulun nopeudesta ja vertaa ihmisen elämää kasveihin. Ps. 103:15 "Ihmisen elinaika on kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne."
Yläkuvan ajatus viimeisestä kesäpäivästä - tai yleensä viimeistä päivästä - on tärkeä ajan lyhyyden ymmärtämisessä. Mieti, mitä tekisit, jos tämä tosiaan olisi viimeinen päivä. Kenelle soittaisit tänään, ja mitä hänelle sanoisit? Mikä olisi se tärkeä viesti, jonka haluaisit vielä välittää rakkaalle ihmiselle?
Kertoisitko, että rakastat häntä, mutta onko tähän mennessä sinulta jäänyt kertomatta, että Jeesus rakastaa häntä vielä paljon enemmän, kuin sinä ikinä osaat ja pystyt. Ja että Hän on tie taivaan kotiin, kun aikamme täällä maan päällä on lopussa.
Salome kirjoitti viime kerralla siitä, miten suola käy mauttomaksi, kun me kristityt olemme arkoja ja pelkäämme ihmisten pilkkaa. Mitäpä jos heittäisimme pelot nurkkaan - tässä blogisti puhuu erityisesti itselleen - ja eläisimme rohkeasti kuin viimeistä kesäpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti