sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ha shem



Tämä tarina on viime viikonlopun Jerusalemin matkaltamme. Bussi, joka poimi meidät nukkuvan hotellimme edestä kello kuusi aamulla, oli jo täynnä retkeläisiä muista hotelleista. Tunsimme heistä vain erään mummukan. Hänet olimme tavanneet Migdalin rukoustornissa sapatiniltana. Retkipäivän päätteeksi kokoonnuimme hotelli Caesarin ravintolasaliin päivälliselle. Seisova pöytä notkui herkkuja. Juutalainen kansa ei tunnetusti syö possua, joten pöydässä oli kalaa ja kanaa ja valtaisat vadit lämpimiä ja kylmiä salaatteja. Omalle ryhmällemme oli sinne katettu pyöreät kuuden hengen pöydät. Meillä oli hankaluuksia löytää itsellemme istumapaikkaa, emmehän tunteneet ryhmästämme ketään. Mutta sitten huomasimme, että Migdalin mummukan pöydässä näytti istuvan vain hänen miehensä ja herrasväeltä näyttävä keski-ikäinen pariskunta.

Mutta - tämän illan aikana ehdimme saada pahennusta aikaan kummassakin pariskunnassa. Kun minä tarjosin Magdaleenalle ja itselleni punaviinilasit hänen huomisen syntymäpäivänsä johdosta, katsoi uskispariskunta meitä hämillisinä. Toisen pariskunnan saimme täysin puhumattomaksi kertoessamme pöytäseurueelle tarinan siitä, mitä oli tapahtunut edellisenä iltana Migdalissa. Siellä vieraili kaksi noin 40-vuotiasta uppsalalaista liikemiestä, jotka kertoivat, kuinka he olivat sekä hotellinsa aulassa mutta myös keskustan Macissä parantaneet rukouksella sairaita. Kännykällään he olivat samalla kuvanneet  kymmenien ihmisten hämmästyneitä ilmeitä ja huudahduksia, kun kellä mikin vaiva parani.

Illalla harmittelimme, että olimme tulleet hämmentäneeksi pöytäseuruettamme. Sitten tuli aamu ja hotelliaamiainen. Kun ilmestyimme saliin, tuli meitä kohti eilinen rouva ystävällisesti hymyillen ja sanoi: - Ajattelimme mieheni kanssa, että kun te olette tuollaisia fiksuja ihmisiä, niin teillä varmaan on mukananne lankaa ja neula. Mieheni uudet samettihousut repesivät 27 cm matkalta. Tässä vaiheessa jo mieskin vilkutteli iloisesti pöydästään.

Arvaatte varmaan, miten tarina päättyi. Magdaleenalla oli kuin olikin pieni matkapaketti lankaa, neula siitä tosin puuttui, mutta sen saimme receptionista - lahjaksi - Maggellahan oli synttärit. Mutta mikä parasta: näin saimme paikattua myös sen repeämän, jonka oli aiheuttanut Ha shem - Jeshuan nimi.

2 kommenttia:

  1. Palaan vielä Kuolleelle merelle, hämmentävään kelluntakokemukseenne. Synymme elämämme alkumeressä kohdun lapsivedessä, joka kiepumme tahmean liukas kina ihollamme napanuoran päässä. Filosofisesti ajatellen Kuolleen meren kellunnassa saattaisi saada kokemuksen siitä, mitä tarkoittaa: "Elämä kantaa",kun luottaa suolaisen veden "taikaan".
    Kuolleella merellä ei ole laskujokea. Vesitasapaino on haihtumisen varassa ja tietysti Jordan virran tuoma vesimäärä säätelee sitä.
    Olen kirjoittanut runon, jossa vertaan yksinäisyyttä kuolleeseen mereen, ihminen vailla toista ihmistä on kuin meri vailla laskujokea.

    VastaaPoista
  2. Maijalle haikuruusu!
    Jokainen päivä.
    Ihmettä annettua.
    Lahjaa taivaasta.

    Siunaavat onnitteluni!

    Jatkakaa samaan malliin! On mukava lukea teidän siunatuista taaperruksistanne. EL

    VastaaPoista