Talvi taittui

Mistä mahtaa johtua, että täällä Eilatissa kello kulkee puolta hitaammin kuin kotimaassa? Johtuneeko siitä, että kotona aikaa kuluu väkisinkin askareitten ja velvollisuuksien parissa - mutta täällä kaikki aika on yksin ja ainoastaan meidän. Tummaihoinen, kaunis huonepalvelijapoika tekee kaikki kotityömme. Ruuanlaittoonkaan ei kulu aikaa, kun syömme pitaleipiä, jugurttia ja hedelmiä, ja vielä kerran hedelmiä.

Myös meidän (kaikkien) perivihollisemme - kärsimättömyys, tyytymättömyys ja epätoivo - tuntuvat olevan täältä jossakin tosi kaukana.

Pari päivää sitten teimme retken Eilatin hedelmätorille. Jouduimme sillä matkalla kulkemaan pitkän tovin keskellä Eilatin kaupunkia sijaitsevan lentokentän kuvetta. Eilatissa on kaksi lentokenttää. Tämä maansisäisten, Tel Aviviin suuntautuvien lentojen kenttä, sekä sotilaskenttä Ovda, johon laskeutuvat kaikki ulkomaan lennot.

Lentokone on täällä suosittu matkustusväline. Se on nopea ja halpa, lennon hinta on vain 150 sekeliä ( n. 30 euroa) ja matka Tel Aviviin kestää vain 35 minuuttia (bussilla 5 t). On hämmästyttävää katsoa, kun noin 100-paikkainen kone nousee liitoon kerrostalojen keskeltä. Miksi se kenttä ylipäätään on siinä? Vastaus kuuluu: vahingossa. Se rakennettiin alkujaan kaupungin reunalle, mutta kun valtaisa hotellialue nousi Eilatin Jordanian puoleiselle laidalle, niin kenttä vain jäi kaupungin puristukseen.

Jerusalemin koulut ja päiväkodit ovat olleet ankaran lumisateen vuoksi kiinni, ja lapset ovat kiiruhtaneet kelkkamäkeen muovipussin tai roskapöntön kansi pulkkanaan. Mutta meillä täällä Eilatissa talvi on mennyt, aurinko paistaa ja lämpöä on tänään ollut jo + 19 astetta. Sopivasti siis! "Ei lämpö luita riko" - ei vanhempiakaan luita.