keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Valtakunnassa kaikki hyvin - vai onko?



Eilen käytiin tässä maassa ennenaikaiset parlamenttivaalit, ja koko kansalla oli vapaapäivä. 20 000 poliisia ja 3000 sotilasta oli täydessä hälytysvalmiudessa. Tämän joukon vaalipäivä oli ollut jo maanantaina, olihan varsinainen vaalipäivä heille paineinen työpäivä.

Alitajuisesti vaalit jännittivät varmaan meitäkin. Näin nimittäin unen, jossa kaksi pikkutyttöä leikki meidän lasisen parvekekaiteemme ulkopuolella olevalla noin 20 cm levyisellä reunuksella, talon kuudennessa kerroksessa. Uni pisti meidät miettimään, että leikimmekö me "pikkutytöt" täällä Eilatissa näin vaarallisessa ympäristössä?

Juomme aina aamukahvit parvekkeellamme aamun lempeässä lämmössä, niin eilenkin. Olin juuri kertonut uneni Magdaleenalle, kun Punaiselta mereltä alkoi kuulua voimakasta, isojen koneiden junksutusta. Sotalaivako? Samassa huomasimme korkean rantahotellin kattotasanteella käveleviä vartiomiehiä. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?

Päivä sujui normaalisti, emme juurikaan poistuneet täältä hotellimme sisäpihan keitaalta. Otimme jopa aurinkoa ja uimme "raskaan" Jerusalem-vierailumme päätteeksi (paljon ramppaamista). Mutta illalla kun olimme jo vetäneet pimenneen illan eteen ikkunaverhot, alkoi kaupungista kuulua voimakasta raketti-iskujen pauketta. Tuijotimme toisiamme suu auki. Kävin hitaasti raottamassa ikkunaverhoa. Pelotti katsoa, mitä siellä näkisimme. King´s City-nimisessä lapsille rakennetussa elämyslinnassa meren rannalla oli vaalien kunniaksi järjestetty ilotulitus!

Aamullinen sotalaiva osoittautui suuren rantashown esityslavan rakennustyömaaksi, ja vartiomiehet katolla olivat luultavasti tämän shown tarkkailijoita.

Illalla maalasin meistä tytöistä karikatyyrin, jonka nimi on Pälyilevät leidit.

1 kommentti:

  1. Heh, heh, Salomoa siteeratakseni: "Ei mitään uutta auringon alla ..."
    Että tuommoinen tuli mieleeni teidän kokemuksistanne Eilatin yössä.

    Ai, ettäkö miten niin? Voe Sinnuu mun kaikkein rakkain lempivaimoni! Kas mieleeni tulla tuiskahti muistelo siitä, kun Sinä istua nökötit isäni upseerinmiekka sylkyssäsi, kun Tammion metsäpirttimme ulkopuolella keskellä hyytävää talvi-iltaa liikkui joku salaperäinen hiippari ja joka oli päässyt tavalla tai toisella KELLARIIMME! Sieltä kuului ajoittain kammottava ääni: "KLONK!

    Muistatkos? :-)

    T. Sun ukkos

    VastaaPoista