perjantai 18. tammikuuta 2013

Hyvää huomenta, uusi aamu!



Ensimmäisinä aamuina täällä yritimme selvittää, mihin aikaan aurinko nousee. Panimme herätyskellon soimaan sitä vahtiaksemme, mutta aina aurinko onnistui yllättämään. Yleensä se oli kohonnut vuorten yläpuolelle tai purjehti jo maisemamme puolivälissä.

Auringonnousussa on jotain salaperäistä. Ei ihme, että alkukantaiset kansat ovat palvoneet aurinkoa jumalana, kun se aamuisin nousee piilostaan, muuttaa pimeyden valoksi ja kylmän lämmöksi.

Olemme alkaneet helliä edessä olevaa uutta päivää. Pidämme sitä kuin palloa kädessämme, kun mietimme, mitähän tämä uusi päivä tulee pitämään sisällään.

Jos aurinko oli alkukantaisille ihmisille salaisuus, jumala, niin nykyihmisenkin ajatuksissa Jumala on samanlainen mysteeri. Katekismus opettaa Jumalasta Luojana, Kaikkivaltiaana ja huolehtivana Isänä.

Keskiajan mystikot puhuivat Jumalasta myös Tuntemattomana.

Tuntea Jumala Tuntemattomana.

Ajatuksessa on jotain sellaista, mikä saa ihmisen ihmettelemään, kyselemään ja tuntemaan itsensä hyvin pieneksi.

Huomiseksi on luvattu jo enemmän lämpöasteita. Olisiko jo niin lämmin, että uskaltaisi ryhtyä auringonpalvojaksi muutenkin kuin kuvan vaatekerrassa?

1 kommentti:

  1. Tulen kurkistamaan joka päivä, mitä kuuluu mummeille. Sairauslomalla tällä blogilla on tervehdyttävä vaikutus. Lissää!

    VastaaPoista